Historiallinen Castlevania
Castlevania-sarjan aikajana käsittää yli tuhannen vuoden ajanjakson, ja merkittävä osa siitä sijoittuu Euroopan mantereelle. Pelien juonirakenteissa on paikoin epäselviä, paikoin hyvinkin havainnollistavia viittauksia tapahtumapaikkojen sijaintiin ja hahmojen historiaan, jotka usein ammentavat taustansa todellisuudesta.
Linnaa etsimässä
Minne Castlevanian linna maantieteellisesti sijoittuu? Aria- ja Dawn of Sorrow -pelejä lukuunottamatta tapahtumapaikaksi mainitaan useimmiten Transilvania, joka sijaitsee nykyisessä Romaniassa. Curse of Darkness sijoittuu Valakiaan, joka on historiallinen ruhtinaskunta Transilvaniasta etelään. Circle of the Moonin tarinassa taas puhutaan linnasta ”Itävallan keisarikunnan rajamailla”. Voi vaikuttaa siltä, että linna sijoitetaan milloin minnekin, mutta viime vuosituhannen aikana valtioiden rajat piirrettiin uudelleen niin moneen kertaan, että kyseessä saattaa hyvinkin olla maantieteellisiltä koordinaateiltaan sama paikka.
Eräs todellisen Draculan, Vlad III:n, päälinnoituksista sijaitsee Transilvanian ja Valakian jakavalla Etelä-Karpaattien vuoristoalueella, hyvin tutunnäköisten metsämaisemien ympäröimänä. Ottaen huomioon, että Castlevanian ympäristö on myös vuoristoista, voisi päätellä Castlevanian sijaitsevan samalla Etelä-Karpaattien alueella kuin Vlad III:n linnakin.
Oletuksista todistusaineistoon. Oheisessa kuvassa on ylempänä nykyisen Romanian ja alempana Simon’s Questin kartta. Romanian kartassa on punaisella ruksilla Poienarin, eli Vlad III:n päälinnan paikka, ja Simon’s Questin kartassa on samalla merkinnällä koristeltu Draculan linnan sijainti.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana Simon’s Questin Transilvaniasta löytyy kaupunki nimeltä Alba, ja tällainen piirikunta sekä kaupunki on olemassa myös todellisuudessa. Alban sijainti on merkitty ellipsillä molempiin karttoihin. Myös Karpaattien vuoristojono on kartoissa samankaltainen, ja lisäksi Alba sijaitsee todellakin joen rannalla (jota on kartassa selvyyden vuoksi vahvistettu), vaikkakin ”Kuolleen joen” virtaus näyttäisi aikojen saatossa muuttaneen hieman muotoaan. Ei liene epäilystä siitä, että Simon’s Questin tekijät ovat jonkin verran tutkineet Transilvanian ja Valakian todellista maantiedettä, eivätkä vain luoneet omaa fantasiamaailmaansa ”jonnekin Itä-Eurooppaan”.
Yllä mainittu teoria olisi riittävä jo sinällään, mutta tutkittaessa muita tosielämän linnoja, alkaa selvitä lisää mielenkiintoisia seikkoja.
Mathias ”Cronqvist” Corvinus
Siellä missä mainitaan Vlad Dracula, mainitaan usein myös mies nimeltä Matias Corvinus. On hyvin todennäköistä, että Lament of Innocencen Mathias Cronqvist on saanut vaikutteita juuri Corvinuksesta (katso muotokuvat). Kyseessä on 1400-luvulla elänyt transilvanialainen ruhtinas, joka ehti elämänsä aikana kerätä useita arvonimiä, linnoja sekä maailman toiseksi suurimman kirjaston. Corvinus oli myös taitava sotapäällikkö, ja Vlad Dracula toimi tämän liittolaisena useaan otteeseen. Erimielisyyksiltäkään ei vältytty, ja Vlad oli joitain vuosia Corvinuksen vankina Hunedoaran linnassa. Dracula oli linnassa kuin kotonaan: hänen kerrotaan keskustelleen lepakoiden kanssa ja nauttineen erityisen verisiä aterioita.
Juuri Hunedoaran eli Corvinuksen linna muistuttaa ehkä eniten peleissä esiintyvää Castlevaniaa. Kyseessä on valtava linna, jonka arkkitehtuurissa keskiaikaisen asuun yhdistyvät goottilaisuus, renessanssi ja barokki. Myös Corvinuksen linna sijaitsee Transilvanian Alpeilla, tarkemmin sanottuna vuoriston länsiosassa kuten Simon’s Questin linnakin.
Kolmas Castlevania-kandidaatti jonka haluan tuoda esiin, on Visegradin linna Unkarissa. Kyseessä on itseasiassa kahden linnoituksen muodostama kokonaisuus, jonka alueella on myös kuninkaallinen Matias Corvinuksen goottilaiseksi restauroima palatsi. Visegradia tuskin on käytetty Castlevanian esikuvana, mutta palatsin puutarhan suihkulähteineen voisi nähdä yhtymäkohtana Castlevaniaan.
Eurooppa vuonna 1095
Lament of Innocence sijoittuu 1000-vuosisadan lopulle, ilmeisesti Valakian ja Transilvanian alueelle. Transilvania kuului tuolloin Unkarin kuningaskunnalle, Valakia taas oli ottomaanien hallinnassa. Mitään Valakiaa ei tuolloin ollut perustettu, joka tavallaan oikeuttaa Lament of Innocencen epämääräisen tapahtumapaikan jossain Itä-Euroopassa. Transilvania oli sen sijaan 1000-luvulla ”puhdistettu” katolisen kirkon ristiretkeläisten toimesta – tämä korreloi hyvin Lamentin taustatarinan kanssa, sillä Leon Belmonthan oli itsekin ristiretkeläinen. On kuitenkin syytä huomata että mitään erityisen toimivaa valtiojärjestelmää ei alueella ollut, ja taisteluita käytiin jatkuvasti. Myös uskonnollisia kiistoja käytiin ortodoksisen ja katolisen kirkon välillä. Mitään Lamentiin viittaavaa ei aikakauden henkilökaartista löydy. Voisi siis väittää Konamin tehneen läksynsä tyydyttävästi Lamentin taustatarinan osalta; ilmapiiri on mitä otollisin demonisen linnan ilmestymiselle – mitä nyt keskushenkilö Matthias napattiin huomattavasti myöhemmältä aikakaudelta.
Seivästäjän kirous
Takaisin 1400-luvulle. Dracula’s Cursen alkuperäinen tarina on kirjoitettu silloin, kun Konamilla jaksettiin vielä keskittyä kirjallisiin oheistuotoksiin. Pelissä Vlad ”Dracula” Tepes aiheuttaa sortoa Valakiassa pimeyden voimiensa välityksellä, tavoitteenaan koko valtakunnan täyttäminen pimeydellä. Todellisessa Valakiassa kerrotaan vallinneen suoranainen anarkia jatkuvien sotien johdosta – rikollisuus oli voimissaan, maanviljely ei kukoistanut eikä kauppa kannattanut. Vlad Tepes oli näihin aikoihin Valakian ruhtinas, aluksi sulttaanin nukkehallitsijana, ja lopulta Transilvanian ”vapauttajana” ottomaaneja vastaan. Vaikka Vlad muistetaan ankarana hallitsijana, yritti hän todennäköisesti luoda vakautta ruhtinaskuntaansa.
Samoihin aikoihin Valakian sisämaassa kapinallisten joukko suunnitteli salamyhkäistä juonta kreivi Draculan murskaamiseksi. Heidän inhimillisistä voimistaan ei kuitenkaan ollut vastusta Draculan pimeitä voimia vastaan. Jotkut miehistä revittiin palasiksi, toiset tuomittiin seivästettäviksi tai muutettiin kammottaviksi hirviöiksi. Grant Dăneşti, huoleton valakialaismies, oli yksi heistä, Cursen tarinassa kerrotaan. Dăneştin (käännöksissä myös DaNasty tai Dinesti) klaani tunnetaan myös historiassa. Dăneştit olivat Dan II:n, 1400-luvun alkupuolella Valakiaa hallinneen ruhtinaan jälkeläisiä, ja siten potentiaalisia kruununperillisiä. Vlad piti Dăneşteja tarkkaan silmällä, ja lisäksi murhautti klaanin jäseniä. Eräässä transylvanialaisessa kaupungissa tuhannet kansalaiset piilottelivat erästä Dăneştilaista, ja siitä hyvästä Draculan kerrotaan seivästäneen kaupunkilaiset. Dăneşti otettiin kiinni, ja hänet pakotettiin lausumaan rukouksensa ennen teloitustaan, avoimen hautansa edessä. Dracula’s Cursen näkökulmasta kyseessä lieni eräs Grant Dăneştin, joka pelissä kertoo menettäneensä perheensä, sukulaisista.
Pelin kaksi muuta
Nimien takana
Romanialaista vaikutusta ei juuri näy pelisarjan myöhemmissäkään osissa, vaan nimistö on yleis(länsi)eurooppalaista, näkyvimpänä esimerkkinä tietysti Belmontin klaanin ranskalaisperäinen nimi. Transilvania oli ilmeisesti melkoinen kansojen sulatusuuni jo LoI:n aikaan 1000-luvulla, kun seudulla seikkaili ruotsalaisia (Mathias ja Elisabetha Cronqvist), ranskalais-englantilaisia (Leon Belmondo, Sara Trantoul), italialaisia (Rinaldo Gandolfi), englantilaisia (Joachim Armster) sekä tietenkin saksalaisia (Walter Bernhard). Curse of Darknessissa päähenkilölle (Hector) ei olla jaksettu keksiä edes sukunimeä. Juokseminen ympäri ”Valachiaa” sen sijaan tutustuttaa mitä eksoottisempiin eurooppalaisnimiin. Baljhet Mountains (hollannissa esiintyy sukunimeä Baljet), Garibaldi Temple (tunnettu italialainen nimi), Cordova Town (Cordoba on kaupunki Espanjassa), Eneomaos Machine Tower (Enomaos-nimi esiintyy antiikin Kreikan mytologiassa). Lienee päivänselvää, ettei todellista Valakiaa olla käytetty nimistön lähteenä, vaan kyseessä on pikemminkin eurooppalainen mielikuvitusvaltio.
Euroopan turnee
Kaikkein eniten maantieteellisen historian vaikutus näkyy The New Generationissa, jossa seikkaillaan ympäri Eurooppaa. Kyseessä lieneekin ainoa sarjan peleistä, jossa osa tapahtumapaikoista on selkeästi löydettävissä myös todelliselta kartalta. Esimerkiksi pelin neljännessä kentässä siirrytään Versailles’n puutarhasta palatsirakennuksiin. Tunnetuista kohteista on mallinnettu mm. Latona-suihkulähde ja peilisali. TNG on kokonaisuutena kuitenkin enemmän fiktiota kuin faktaa; esimerkiksi lopussa esiintyvä Prosperinan linna on mielikuvituksen tuotetta. Mutta juuri todellisuuden ja fantasian yhdistäminen on ainakin allekirjoittaneen mielestä mielenkiintoinen piirre, jota soisi hyödynnettävän uusissakin Castlevanioissa.