”Se ainoa oikea” Castlevania…
Kuluneen vuoden E3-messuilla ehti tapahtua paljon Castlevanian kannalta. IGA:n nykykonsoleille kehitteillä olevasta toistaiseksi nimeämättömästä Castlevaniasta ei kuultu uutisia. Toistaiseksi siis ainoa tietolähde on lyhyt esikatselma, jossa esiintyy oletettavasti Alucard. Sen sijaan tapahtui jotain muuta, joka on herättänyt paljon reaktioita.
Kun viime vuoden Games Convention –tapahtuman yhteydessä julkaistiin esikatselma, jossa CV-faneille (ja erityisesti Simon’s Questia pelanneille) tutunnäköiseen haarniskaan pukeutunut mies kyyristeli vain ristinmuotoisesta ikkuna-aukosta valaissun kammion lattialla, antennit nousivat pystyyn. Viimeistään miehen ottaessa esiin aseensa, tulisen ruoskan ristiin piilotettuna, kuka tahansa Castlevaniaa pelannut odotteli näkevänsä sarjan nimen videon lopussa. Sen sijaan esiin ilmestyi vain teksti ”Lords of Shadow”.
Minä, kuten monet muutkin pitelivät pääkoppansa nurkissa elossa pienenpientä salaliittoteoriaa siitä että Castlevania-nimen poisjättö olisi lyhyen vilahdusmainoksen ollessa kyseessä vain osa markkinointia. Peli oli nimittäin niin selvästi joko Castlevania tai sen henkinen erillinen sarjakaimaperillinen tai ulkonäollinen kunnianosoitus samalta valmistajalta. Mutta kukaan tosissaan tuskin ehti jatkaa spekulointia nyt vajaa viikko sitten tehtyyn paljastukseen saakka; pelin ilmoitettiin olevan sittenkin Castlevania.
Pelin alkuperäisestä ideasta kulkee toistaiseksi vahvistamatonta tietoa, mutta vaikuttaisi siltä että pelin oli tarkoitus olla alun perin oma erillinen pelinsä vailla yhteyttä Castlevaniaan. Nyttemmin tapahtunut vaihto on verrattavissa esimerkiksi Silent Hill –sarjan neljänteen osaan tai Metal Gear Solid: Portable Opsiin. Molempien oli tarkoitus aloittaa uusi pelisarja, mutta päätyivät sulautettavaksi jo vakiintuneisiin Konamin nimiin.
Lords of Shadow’n esilletulo on minulle merkillinen kokemus monesta syystä, koska asialla on mielenkiintoisia asiayhteyksiä itselleni. Jo ennen kuin yksikään Lords of Shadow’n esinäkymä tai edes tuotannon aloittamisen ilmoitus oli tullut ulos, olin aloittanut Castlevanian tapahtumajatkumoa käsittelevän artikkelin, jossa sivuan muun muassa Hideo Kojimaa ja hänen tapaansa tuottaa pelisarjoja (lähinnä Metal Gearia) ja vertasin sitä esimerkiksi Koji Igarashin tekemiin tapahtumajatkumomuutoksiin. Kolmisen viikkoa sitten jatkoin uuden Star Trek -elokuvan innoittamana myös noin vuosi sitten aloitettua artikkelia vakautetun tarinajatkumon uudelleenkirjoittamisesta ja miten itse toteuttaisin sen Castlevaniassa. Olen myös vuosia ilmaissut julkisesti haluni ja perusteluni Simon’s Questin uudeellenversioinnille ja ilmeiset toistaiseksi ilmitulleet yhtymäkohdat toiveideni ja LoS’n kanssa ovat ymmärrettävästi jonkin verran hymyilyttäneet itseäni. Hideo Kojiman yhteys tuolloiseen artikkelinalkuuni on selkeä, sillä hän toimii pelin vastaavana tuottajana. Star Trek liittyy hyvin jyrkän mutkan kautta Lords of Shadow’hin, sillä Star Trek: The Next Generationista tuttu veteraaninäyttelijä Patrick Stewart toimii pelissä äänenä (vähän kurkotellen sain tämän aasinsillan aikaan). Mutta palaan asiaan jahka saan ko. tekstin valmiiksi.
Jaoin tämän artikkelin kolmeen alaotsikkoon, joiden jälkeen viimeistelen artikkelit, joissa käsittelen niiden aiheita joko vahvasti sivuten tai täysin niihin keskittyen. Alun perin tarkoitus oli käsitellä kaikkia yhdessä tekstissä, mutta pituus ja asiapitoisuus alkoivat karata käsistä.
…omaa faninsa. Mutta kuka on todellinen CV-fani…
Voi olla että tämä aihe herättää hiukan närkästystäkin. Aion nimittäin yrittää LoS’n tuotannon alkamisen myötä ja sen seurauksena alkaneen keskustelun innoittamana pohtia mikä tekee fanista todellisen fanin. Nimittäin jos jokin on selvää, olennaisten tekijöiden määrä ja laatu vaihtelee hyvin voimakkaasti Castlevania-fanien kesken. Olen samalla yrittänyt kartoittaa CV-fanien suoranaista kuppikuntiutumista ja polarisaatiota mielipiteissä, jotka molemmat ovat nousseet LoS:in(kin) julkaisun myötä vahvasti esiin.
Suhtautuminen Koji Igarashiin tuntuu myös erityisesti eri henkilön toimiessa nyt tuottajana olevan ratkaisevaa. LoS’n tämänhetkinen analysointi on vaihdellut sokeasta optimismista nykytilan ylistämiseen, mutta liki aina Koji Igarashin nimi on noussut esiin. Puolin ja toisin johtuen näkökulmasta erityisesti IGA:n työhön saa jotkut julistamaan toisen osapuolen epäaidoksi faniksi. On myös joltiseenkin huvittavaa kuinka jotkut jopa julistavat itsensä todelliseksi faniksi sen perusteella miten LoS’hin suhtautuu.
Tein siis ensisijaisesti foorumikokemuksiin ja tuntumaan perustuvan, äärimmäisen epätieteellisen jaon kolmeen Castlevania-fanityyppiin luetellen heidän ominaisimpia piirteitään. Jos tunnistaa itsessään jotain näistä hyvin rajoitetuista esimerkkipiirteistä, ei totisesti ole syytä vetää hernettä nenään. En ole tiedemies tai auktoriteetti, vaan silkka kanssafani.
WanhaVaanijat
– kaipaavat palavasti paluuta esimerkiksi alkuperäisen CV:n, SCVIV:n ja DC:n edustamiin tyyleihin. Luonnollisesti siis valtaosa pitää kaksiulotteista Castlevaniaa ainoa toimivana ratkaisuna
– suurin piirtein alle puolet ei hyväksy IGA:n tapahtumajatkumomuutoksia ja tahtoo jonkun muun tuottavan sarjaa
– selkeä enemmistö piti SotN:ista alun perin, mutta Metroidvanioiden jatkuttua näinkin pitkään ovat osaksi tämänkin vuoksi alkaneet kaivata täyskäännöstä
MetroidVaanijat
– pitävät SotNia sekä yleisesti ottaen liki kaikkia Metroidvanioita parhaina Castlevanioina. Valtaosa pitää IGAa kyvykkäänä tuottajana ja tahtoo hänen jatkavan tehtävässään
– enemmistö hyväksyy IGA:n tekemät muutokset tapahtumajatkumoon
– enemmistö pitää kaksiulotteisuutta oleellisena
KeskieloVaanijat
– eivät pidä olennaisena tiukkaa suunnanottoa joko alkuperäiseen Castlevania-pelattavuuteen tai Metroidvaniaan, vaan tahtovat pitää toimivimmat ominaisuudet uusissa peleissä riippumatta kenttärakenteesta tai pelaustavasta
– alle puolet ei pidä kaksiulotteisuutta elintärkeänä osana CV:lle, mutta ei myöskään kolmiulotteisuutta välttämättä tarpeellisena hyvän uudenlaisen Castlevanian luomiseksi
– monet katsovat menneitä CV-pelejä käytetystä tyylistä lukuunottamatta yksittäisinä peleinä ja pitävät enemmistöä keskivertona. Noin puolet toivoo että joku muu tuottaisi Castlevaniaa kuin IGA, mutta eivät yleensä tuomitse miehen tekemiä muutoksia tapahtumajatkumoon
…ja mikä tekee todellisen Castlevanian?
LoS’n on tarkoitus olla ”uusi alku” Castlevanialle. On vielä epäselvää mitä tämä tulee tarkalleen tarkoittamaan ja siitäkin johtuen tunteeni ovat vaihdelleet optimistisesta neutraalin toiveikkaaseen erityisesti koska LoS oli alun perin oma erillinen projektinsa, mutta jonka Castlevania-nimen myötä saa olettaa muodostuvan nimensä arvoiseksi. Olen vuosia toivonut jonkinlaista uutta alkua Castlevanialle, mutta osasin itse muodostaa käsitykseni siitä mitä entisestä olisi syytä tuoda ”uudelleensyntyyn”. Toivon, että mieltymykseni menisivät mahdollisimman paljon yksiin LoS’n lopputuloksen kanssa.
Fanien moninaisuuden ja ajoittainen suhteellisen selkeä pesäerokin johtunee iästä ja muutoksista – sekä fanien että sarjan. Esimerkiksi kaksiulotteisuus on monelle niin olennaista ettei heille heille kelpaa kolmiulotteinene Castlevania ollenkaan. Monesti tämä ei ole riippuvainen pelaajan iästä vaikka helposti voisi olettaa että esimerkiksi nuoremmat pelaajat yleisesti olisivat kolmiulotteisuuden kannalla. Voi olla että osaltaan tämä on aiheuttanut haitallisesti kolmiulotteisten Castlevanioiden vastaanottoon, vaikka osansa oli myös pelien laadulla yleisesti ottaen, suhteuttamatta niitä kaksiulotteisuuden mahdolliseen merkitykseen toimivalle CV:lle.
Vuosia fanifoorumien keskusteluissa on väitelty esimerkiksi tarinan merkityksestä. Mielipiteistä on mahdoton tehdä selkeää jaottelua. Usein kuulee vaikka jonkun henkilön kiroavan tapahtumajatkumon muutokset ja IGA:n niiden mukana alimpaan hornaan ja toisen pitävän tarinoita Castlevanialle täysin merkityksettömänä. Samat henkilöt kuitenkin saattavat suin päin toivottaa tervetulleeksi täyden uudelleenkäynnistyksen koko jatkumolle. Voisiko siis loppujen lopuksi kuitenkin väittää tarinalla olevan merkitystä? Vai onko tämä seurausta tunteesta että CV olisi jäänyt jonkinlaiseksi dinosaurukseksi yhä elokuvamaistuvan pelimaailman seassa? Onko kyse sarjan imagosta ja fanien suhtautumisesta omaan faniuteensa, jonka he määrittävät vertaamalla sarjaa nykypeleihin, josta johtuen jotkut heistä ottavat sokeasti minkä tahansa uudelleenaloituksen vastaan avosylin? Varsinkin kun pelin työryhmä vilisee näin isoja nimiä.
Joka tapauksessa, mielestäni kenen tahansa Castlevania-faniksi itsensä mieltävien olisi ehkä syytä miettiä miksi he alun perin alkoivat pitää Castlevaniasta ja mitä he tahtoisivat jatkossa sisällyttää siihen tai poistaa siitä. Yhtä oikeaa vastausta ei ole, mutta asian voi omasta näkökulmastaan perustella jos siihen ylipäätään edes kykenee. Minä aion tehdä näin ja suhtautua LoS’hin avoimella mielellä, mutta nämä seikat mielessä pitäen.