Chronicles - Arvostelu
Castlevania Chronicles on PlayStationille julkaistu kokoelma, joka sisältää kaksi eri versiota samasta pelistä. Vuonna 1993 Japanissa julkaistiin Sharp X68000-nimiselle pelitietokoneelle uusi versio alkuperäisestä Castlevaniasta. Tämä versio on juonen ja pelimekaniikan osalta enimmäkseen samanlainen kuin alkuperäinen, mutta grafiikka ja äänimaailma on huomattavasti kehittyneempää. X68000:aa ei kuitenkaan koskaan julkaistu Japanin ulkopuolella, joten pelinkin julkaisu rajoittui vain Japaniin. Castlevania Chronicles -paketissa se lopulta julkaistiin myös länsimaissa sekä alkuperäisessä muodossaan että uudistettuna versiona, johon on tehty pieniä graafisia muutoksia ja jossa taustamusiikki ja ääniefektit on kokonaan sovitettu uudelleen. Uudessa versiossa on myös uusi valintavalikko, jossa pystyy mm. säätämään pelin vaikeusastetta ja ottamaan aikarajan pois. Pienistä eroista huolimatta sekä vanhassa että uudessa versiossa pelimekaniikka on täysin identtinen ja varsin samankaltainen muiden vanhojen Castlevania-pelien kanssa.
Chronclesin Castlevania on muiden vanhojen Castlevania-pelien tapaan myös hyvin suoraviivainen peli. Pelattava hahmon, Simon Belmontin, tehtävänä on lyödä hiljattain eloon herätetty kreivi Dracula, ja hän joutuu kulkemaan kreivin valtavan linnan läpi, joka on jaettu kahdeksaan eri osaan eli ”blokkiin”. Näissä Simonia vastaan tulee erilaisia vihollisia, joita vastaan Simonilla on käytössään perinteikäs ruoska sekä erilainen joukko lisäaseita. Jokaisen blokin lopussa odottaa myös pomovihollinen, jonka tuhoamalla pääsee seuraavan blokin alkuun. Viimeisen blokin pomona on Dracula itse, ja kun tämä on voitettu, peli on läpäisty.
Suoraviivaisuudestaan huolimatta tämä Castlevania-versio ei ole mitenkään huono peli. Alkuperäisversio on vaikeustasoltaan melko haastava, mutta ei missään vaiheessa turhauttavan vaikea. Aloittelijat voivat kuitenkin halutessaan aloittaa uudella versiolla ja helpottaa siten vaikeusastetta, mikä on mukava ominaisuus. Simonin liikkuvuutta on myös parannettu hieman verrattuna siihen, miten pelihahmo useimmissa muissa vanhoissa Castlevanioissa liikkuu; hypätessä Simon voi vaihtaa suuntaa kesken ilmalennon ja lyödä ruoskallaan myös alaspäin ja alaviistoon. Nämä ominaisuudet helpottavat huomattavasti selviytymistä tietyistä vihollisista vahingoittumattomana, kuten myös se, että Simon ei viholliseen osuessaan lennähdä taaksepäin vaan hypähtää paikallaan, tosin tämä on mukana vain uudistetussa versiossa. Simonin kävelyvauhti sen sijaan on hieman hidas, eikä peli tarjoa mitään keinoa sen nopeuttamiseksi, mikä on pieni haitta, mutta ei aiheuta suurempia hankaluuksia. Valitettavasti porraskävely on yhtä tuskaisaa kuin perinteisissä NES-Castlevanioissa: kävellessään portaita pitkin Simon ei voi hypätä niiltä pois, vaan hänen on ensin käveltävä portaikon jompaan kumpaan päähän, jotta pystyisi taas väistelemään vaaroja. Tämä tekee hänestä portaissa melko avuttoman vihollisia vastaan.
Chronicles-Castlevaniassa erikoisuutena on myös uusi, joskin muita harvinaisempi lisäase: parantava yrtti, jolla Simon voi milloin tahansa lisätä menettämäänsä energiaa, mikäli pelaaja on vain kerännyt riittävästi sydämiä. Yrtin voima on niin hyödyllinen, että kokeneempi pelaaja läpäisee pelin kuolematta kertaakaan sen saatuaan.
Kenttäsuunnittelu on mukavan vaihteleva, eikä peli todellakaan käy missään vaiheessa liian tylsäksi. Kahdessa blokissa on yksi vaihtoehtoinen reittivalinta, mikä on mukava lisä, mutta niitä saisi olla enemmänkin. Ympäristöissä on silti hyvin vaihtelua, ja pelin grafiikka on paikoin niin upeaa, että sitä jäisi mielellään ihastelemaan pidemmäksikin aikaa, ellei pelikellon antama aikaraja painaisi koko ajan päälle. Myös vihollisten sprite-kuvat ovat hyvännäköisiä ja hyvin animoituja.
Yksi pelin parhaista ominaisuuksista on kuitenkin sen musiikillinen anti. Karmivasta otsikkoruudun tunnusmusiikista lähtien lopputeksteihin asti musiikki on tässä Castlevaniassa niin hyvälaatuista, ettei sitä missään vaiheessa voi sanoa huonoksi. Jokaisessa blokissa on oma taustamusiikkikappaleensa (paitsi yhdessä kaksi), joka on joko remiksaus jostakin vanhemman pelin kappaleesta (kuten Vampire Killer) tai kokonaan uusi sävellys (kuten Moon-Fight). Pelin alkuperäisessä versiossa on varsin erikoinen mahdollisuus valita yksi kolmesta eri syntetisaattorivaihtoehdosta, jolloin jokainen kappale kuulostaa jokaisella syntetisaattorilla hieman erilaiselta kuin muilla. Tämä on paitsi mukava ominaisuus sinänsä myös lisää alkuperäisversion uudelleenpeluuarvoa huomattavasti.
Pelityyliltään tämä Castlevania edustaa kuitenkin puhtaasti muiden vanhojen Castlevania-pelien suoraviivaista etenemistä, joten ”Metroidvanioiden” suosijoille Chronicles ei luultavasti tarjoa mitään mielenkiintoista. Alkuperäisen NES-Castlevanian läpi pelanneille tämä versio sen sijaan tuo vanhan tutun pelityylin hieman paranneltuna ja tarjoaa vanhan tutun kaavan uudenlaisena kokemuksena.
| Arvosana | Hyvää | Huonoa |
  |
Grafiikka, musiikki, ohjattavuus, uudelleenpelattavuus, mahdollisuus vaikeustason säätämiseen uudistetussa versiossa | Heikko ohjattavuus portaissa, Simonin hypähdys taaksepäin energiaa menetettäessä (vain alkuperäinen versio) |