Belmontien sukupuu
Castlevanian henkilögalleriassa tärkeimmät hahmot heti Draculan jälkeen, ovat tietysti ruoskaa heiluttavat vampyyrinmetsästäjät, Belmontit. Jo ensimmäisessä pelissä esiintyi Belmont-suvun edustaja, ja heitä näkyy peleissä edelleen. Milloin sivuosassa, milloin pääosassa metsästämässä vampyyreja. Vuosien varrella Belmontien ja Draculan välisiä taisteluita on kuvattu useampaankin otteeseen, eikä Belmonteille ole rakennettu mitään virallista sukupuuta. Lisäksi pelien uusintaversiot ja tarinalinjalta hyllytetyt pelit sekoittavat pakkaa vielä entisestään. Aionkin tässä artikkelissa paneutua Belmontien kehitykseen vuosien varrella ja valottaa hieman heidän sukujuuriaan ja kehitystään. Selkeyden vuoksi käyn sukupuuta läpi alhaalta ylöspäin.
Ensimmäinen mainittu tarina tapahtuu vuonna 1094, jolloin Draculan ja Belmontien välinen ikuinen taistelu sai alkunsa. Tarinaa kuvaa Leon Belmontin edesottamuksia hänen taistellessaan pahuutta vastaan pelastaakseen kihlattunsa Sara Trantoulin kanssa. Leonin suvusta tai sukulaisista ei pelissä mainita sanallakaan. Ainoat mainitut lähimmäiset ovat Trantoulin lisäksi hänen ystävänsä Mathias Cronqvist.
Kihlauksestaan huolimatta Leonilla ja Saralla ei tiettävästi ollut yhteisiä lapsia. Selvää kuitenkin on, että Leon meni naimisiin seikkailunsa jälkeen, mutta siitä, kenen kanssa, tai milloin tämä tapahtui, saati sitten Leonin lapsista, ei ole minkäänlaista mainintaa. Seuraavat 350 vuotta kuluivat hiljaisuudessa, kunnes Dracula vihdoin antoi itsensä julki. Virallisessa aikajanassa tämä tapahtuu vuonna 1476, mutta epävirallinen tarina kertoo sen alkaneen jo vuonna 1450. Tämän jätän kuitenkin kertomatta, koska haluan luoda kuvan virallisesta jatkumosta, ja tämä saattaisi sekoittaa asioita liiaksi.
Tarina siis jatkuu uudemman kerran pelissä Dracula’s Curse, ja se sijoittuu vuoteen 1476.
Pääosassa nähdään ensimmäinen “legendaarinen” Belmont, Trevor. Hänen vanhemmistaan, tai sukulaisistaan ei niin ikään tiedetä mitään, joskin pelin loppua kohden tiedon pisaroita alkaa putoilla. Trevor kohtaa matkallaan vampyyrintappaja Sypha Belnadesin. Sypha esittäytyy miehenä, mutta paljastuu naiseksi pelin lopussa. Mitään lopullista infoa Dracula’s Cursen lopusta ei ole annettu, mutta on syytä olettaa, että Trevor ja Sypha menivät naimisiin myöhemmin. Vuonna 2006 julkaistu jatko-osa Curse of Darkness ei valitettavasti anna mitään lisätietoa tämän suhteen, vaikka Trevor pelissä esiintyykin. Sen sijaan Castlevania nykyinen tuottaja Koji Igarashi letkautti eräässä haastattelussa, että Syphaa ei nähdä pelissä, koska hän pitää huolta parin kodista. Tämän mukaan Trevorin ja Syphan avioliitto kuuluu viralliseen aikajanaan.
Tästä jatkamme eteenpäin, ja tyhjyyden aikaa kertyy tällä kertaa 100 vuotta. Game Boyn Castlevania kaksikko Adventure ja Belmont’s Revenge asettuvat tähän aikaväliin, eli tarkalleenottaen vuosiin 1576 ja 1591. Molemmissa peleissä pääosan esittäjän on Christopher Belmont, eikä hänestäkään liiemmin mitään sen erityisempää tiedetä. Belmont’s Revenge aukaisee hieman historian sumuverhoa, sillä se esittelee Christopherin pojan, Soleiyun, joka muuttuu hyvästä pahaksi langetessaan Draculan hypnoosin alle. Hän kuitenkin selviää, ja hänestä tuli sittemmin Vampyyrintappajan kantaja. Valitettavasti Game Boy ei kyennyt antamaan sen enempiä tietoja tuona aikana, joten meidän on jälleen kerran tyydyttävä 100 vuoden hiljaiseloon.
Sadan vuoden jälkeen pääsemme vuoteen 1691, jolloin Simon Belmont suoritti kuuluisan seikkailunsa Draculan linnassa. Tästä samaisesta seikkailusta on tehty useampikin erilainen tulkinta, mutta monet niistä eivät anna Simonin pääosan esittämisen lisäksi mitään tärkeää tietoa. Kolikkopeli Haunted Castle sen sijaan esittää Simonin menevän naimisiin, jonka jälkeen hän joutuu pelastamaan morsiamensa Draculan kynsistä. Simonin vaimon nimeksi on esitetty joko Selena tai Serena, riippuen käännöksistä. Toinen huomautus löytyy Castlevania Chroniclesin ohjekirjasta, jossa mainitaan ruoskan kuuluneen ennen Simonia Christopher Belmontille. Tämä merkitsee todennäköisimmin sitä, että näiden sadan vuoden välillä rauha vallitsi Draculan osalta maan päällä. Simonin tarina sen sijaan jatkuu vielä 7 vuoden kuluttua, kun hän joutuu taistelemaan Draculan hänen ylleen langettamaa kirousta vastaan. Tämäkään tarina ei tosin anna sen enempiä lisätietoja menneestä tai tulevasta.
Simonin pojanpoika Juste Belmont oli ensimmäinen tunnettu Vampyyrintappajan haltija, joka joutui ansaitsemaan ruoskansa. Hänen kilpailijakseen asettui Maxim Kischine -niminen nuorukainen, jonka tarkoitus oli alun perin vapauttaa Juste hänen kirotusta kohtalostaan. Justen saadessa kuitenkin ruoskan Maxim alkaa kadehtia tätä. Sukupuun kannalta peli ei paljoa tarjoa, mutta pelin naispuolinen hahmo, Lydie Erlanger, saattaa olla Justen tai Maximin vaimo. Kumpaankaan ei kuitenkaan anneta sen enempää vihiä pelin kuluessa, tai sen jälkeen. Tärkein pointti kuitenkin on, että Juste mainitsee Simonin isoisäkseen, joka vahvistaa heidän olevan lähisukulaisia keskenään.
Justen seikkailun jälkeen on 50 vuoden rauha, kunnes Dracula jälleen herätetään synkästä haudastaan. Tällä kertaa sankarin tehtäviin astuu Richter Belmont pelissä Rondo of Blood. Tällä kertaa tarinasta paljastuu normaalia enemmän tärkeää tietoa: alussa Dracula vangitsee Richterin tyttöystävän, Anneten, sekä tämän siskon, Marian, jolla on myöhemmin tärkeä osa esitettävänään. On syytä olettaa, että Richter ja Annette menivät naimisiin Draculan kaaduttua. Tosin, Richer ei luovuttanut Vampyyrintappajaa pojalleen, kuten pelissä Portrait of Ruin todistettiin myöhemmin. Sen sijaan tarina jatkuu neljä vuotta myöhemmin, jolloin Draculan poika Alucard nousee haudastaan synkän voiman kutsumana pelissä Symphony of the Night. Pappi Shaft noituu Richterin Castlevanian herraksi, ja Alucard joutuu vapauttamaan tämän, ja samalla tuhoamaan oman isänsä jälleen kerran. Pelin lopussa Alucard päättää jälleen kerran siirtää sielunsa ikuiseen lepoon, joskin Maria lähtee hänen peräänsä. Mitään todistusaineistoa jatkosta ei ole, mutta on mahdollista, että Maria onnistui käännyttämään Alucardin mielen, ja jopa tekemään lapsia kanssaan. Heidän lapsensa saattoivat jopa olla Morris-suvun esi-isiä. Juuri Morrisit saivat Vampyyrintappajan haltuunsa Belmontien “vetäytymisen” ajaksi. Todennäköisempää kuitenkin on, että Alucard ja Maria Renard ovat Lecarde-suvun esi-vanhempia. Tähän löytyy todisteitakin. Symphony of the Nightin Saturn-versiossa Alucard voi löytää aseen nimeltä Alcarde Spear, jota Eric Lecarde käyttää myöhemmin. Sittemmin tuo ase esiintyi myös Portrait of Ruin -pelissä nimellä Alucard Spear. Myös sukunimet ovat samankaltaisia:
Renard
Lecarde
Tämä on aika vahva todiste Alucardin ja Marian liitosta, vaikkei mitään virallista tiedotetta ole annettukaan.
Symphony of the Nightin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1797, mutta seuraava merkintä Belmonteista löytyy vasta vuodelta 1999, jolloin Julius Belmont johdatti jättiläismäisen armeijan Draculan linnaan ja tuhosi kreivin totaalisesti. Peläten kreivin paluuta Julius lukitsi Vampyyrintappajan linnaan, lukiten sen auringonpimennykseen. Tämän jälkeen Julius menetti muistinsa, ja sai sen takaisin vasta vuonna 2036, kun auringonpimennys veti sisäänsä japanilaisen Hakuban pyhäkön ihmisiä. Julius jopa ystävystyi linnaa tutkiessaan ja muistiaan palauttaessaan “uuteen Draculaan”, Soma Cruziin, joka onnistui löytämään Draculan todellisen linnan Castlevanian sydämestä ja tuhoamaan Draculan voimanlähteen. Soman tarina ei kuitenkaan päättynyt tähän, sillä jo seuraavana vuonna Celia Fortnerin johtama Draculanpalvontakultti houkutteli Soman tukikohtaansa, minne myös Julius seurasi. Voimiensa avulla Julius paljasti kultin pyhimmän, minne Soma lähti seuraamaan estääkseen Draculan paluun.
Tähän loppuu tarina Belmonteista ja Draculasta. Ei tiedetä palaako Dracula enää koskaan, ja onko tuolloin enää Belmontia häntä vastaan taistelemassa. Voimme vain odottaa…