Castlevania - Arvostelu (Amiga)
Castlevanian Amiga-käännös on sarjan harvinaisimpia pelejä – onneksi. Peli on nimittäin huonoin Castlevania-nimike mitä on ikinä julkaistu, ja toivottavasti mahdollisimman harva on tutustunut sarjaan juuri tämän version kautta.
Heti peliä käynnistettäessä joutuu odottamaan tovin jotta pääsisi alkuvalikkoon. Latausajat ovat kymmeniä sekunteja jopa Amiga 1200 -tasoisella kokoonpanolla. Alkuvalikossa soi Vampire Killer, ja joku neropatti on keksinyt ettei sitä voi enää hyödyntää itse pelissä, vaan ensimmäisen kentän taustamusiikkina soi Wicked Child. Graafisesti peli vaikuttaa aluksi lupaavalta, vaikka tunnelma ei olekaan yhtä aavemainen kuin NES:illä. Kaameat kontrollit pilaavat kuitenkin senkin ilon. Toimintanappeja on vain yksi, jonka vuoksi hyppy tapahtuu painamalla ylöspäin, ja lisäaseita käytetään painamalla pohjassa samaa nappulaa jolla ruoskaa heilutetaan. On turha edes yrittää taktikoida iskuja vihollisia vastaan molemmilla aseilla yhtäaikaa. Kun linnaan on astunut sisälle, haalenee tunnelma entisestään. Hyppivät, punapukuiset peikot ovat korvanneet alkuperäisversion zombiet. Itäeurooppalaiset kääntäjät halusivat ilmeisesti sisällyttää peliin mausteita omasta mytologiastaan. Hahmot on animoitu kankeasti, ja usein ei ehdi edes huomata vihollisen ilmestymistä ruutuun kun Simon on jo ottanut osumaa. Kenttärakenne on pohjimmiltaan sama kuin NES-versiossa.
Takaisin äänimaailmaan. Musiikkikappaleet ovat laiskan kuuloisia sovituksia alkuperäisistä, joskin äänipiirin suomat mahdollisuudet tuovat oman sävähdyksensä. Loppuvastuksessa soi sama musiikki kuin kentässäkin, ja toinen kenttä jatkaa outoa linjaa tarjoamalla taustalle Walking on the Edgen alkuperäisen Stalkerin sijaan. Bonuksena game over -ruudussa soi lopputekstien musiikki. Vaikka äänimaailma olisi toteutettu laadukkaastikin, ei se pelastaisi kammottavan pelattavuuden aikaansaamia epätoivon hetkiä. Onneksi pelin voi sentään tallentaa koska tahansa, joten läpipeluu on täysin mahdollista.
En suosittele tätä tekelettä edes kovimman Castlevania-keräilijän pelihyllyyn, sillä jossain vaiheessa saattaisi iskeä halu lyödä disketti koneeseen. Sittemmin pelin kääntänyt yhtiö on onnistunut luomaan jotain kelvollistakin, kuten Ecco the Dolphin -pelisarjan.
| Arvosana | Hyvää | Huonoa |
  |
Pelin saatavuus on työn ja tuskan takana. | Pelattavuus ottanut takapakkia NES-versiosta, eikä tunnelma ole entisensä. |