Dracula’s Curse - Japanin-version tarina
”1400-luvun Eurooppa. Näinä pimeinä aikoina eli mies, jota kaikki pelkästivät. Mies, joka lakkasi olemasta ihminen. Hänen nimensä oli kreivi Vlad Tepes, joka tunnettiin myös nimellä Dracula. Hänen alueensa sijaitsi Transilvanian takamailla, Valakian ruhtinaskunnassa, missä hän harjoitti kiellettyjä seremonioita herättääkseen pimeyden voimat. Pimeys soi hänelle voimia, ja vastalahjaksi hän loihti lukuisia olentoja henkimaailmasta tavoitteenaan kärventäminen ja verilöyly, joka täyttäisi koko Valakian pimeydellä.
Hän tunsi voivansa edetä vielä pidemmälle, ja nyt hän suunnittelee valtaavansa koko Euroopan. Ortodoksinen kirkko yritti niin epätoivoisesti etsiä ratkaisua asialle, että he lähettivät välittömästi voimakkaan armeijan Valakiaan, mutta sotilaat eivät koskaan palanneet takaisin.
Viimeisenä vaihtoehtonaan paavi teki pyynnön eräälle miehelle alamaailmassa – miehelle joka hyödyntää unohdettuja taitoja, sekä kaksikolle vampyyrinmetsästäjiä, lopettamaan Valakian sorron.
Ensimmäinen paavin luottohenkilöistä oli Sypha Belnades, ortodoksimunkki tavoitteenaan edetä papiksi. Syphan erityispätevyytenä on tehokas magia, joka valjastaa voimansa ympäristöstä voiden manipuloida tulta, jäätä sekä salamoita. Syphan hyökkäysvoima on suuri, mutta hän ei käytä käsiaseita ja hän on erityisen altis vihollisen iskuille. Sypha menetti vanhempansa ollessaan nuori, ja hänet löydettiin harhailemasta luostarin lähettyviltä, minne hän asettui pysyvästi kerran niin kauniissa Valakiassa. Sypha tiesi että paikka hänen muistoissaan oli nyt häpäisty, ja hän hyväksyi paavin pyynnön Valakian vapauttamiseksi.
Samoihin aikoihin Valakian sisämaassa, kapinallisten joukko suunnitteli salamyhkäistä juonta kreivi Draculan murskaamiseksi. Heidän inhimillisistä voimistaan ei kuitenkaan ollut vastusta Draculan pimeitä voimia vastaan. Jotkut miehistä revittiin palasiksi, toiset tuomittiin seivästettäviksi tai muutettiin kammottaviksi hirviöiksi. Grant Dinesti, huoleton valakialaismies, oli yksi heistä.
Ne, jotka kerran häpäisevät kätensä, eivät tiedä koska lopettaa. Kreivi Dracula ei ollut tyytyväinen voimiinsa jotka hän sai myytyään sielunsa ja ruumiinsa paholaiselle – hän halusi yhä enemmän. Sopimus, jonka hän solmi paholaisen kanssa, koski myös hänen omaa poikaansa.
Poika asettui isäänsä vastaan – sielunsa menettäneenä mutta yhä ihmissydän paikallaan – sillä hänen oma ruumiinsa ei ollut enää ihmisen, ja viimein hän tuli pisteeseen jossa hän ei voinut olla muistamatta vihaansa isäänsä kohtaan. Hän ei kuitenkaan voi haastaa omaa isäänsä, joka on itse paha henkiolento, joten hän on aatteineen yksin vailla mahdollisuuksia. Vaikka hänen suhteensa Draculaan on ristin taakka, päätti Adrian Fahrenheit Tepes silti taistella. Hän vaihtoi nimensä Alucardiksi ja soluttautui Valakian alamaailmaan tarkoituksenaan tuhota isänsä ja palauttaa Valakian kauneus. Hän alkoi etsiä toveria jolla olisi samat tavoitteet.
Paavi oli jälleen painostavassa tilanteessa. Sypha, vampyyrinmetsästäjä joka lähetettiin Valakiaan, ei palannut sovitun ajankohdan jälkeen. Paavi oletti, että tämä merkitsi Syphan tehtävän epäonnistuneen, ja että hän olisi luultavasti jo kuollut.
Tässä vaiheessa ainutlaatuinen vampyyrinmetsästäjä Belmondon klaanista ilmestyi täyttämään Paavin vaatimuksen. Belmondon klaani, horjumattomalla tahdonvoimallaan ja ilmeisen pohjattomalla voimallaan, ei eronnut kansan parissa juuri oikeista vampyyreista, ja heitä pelättiin aivan yhtä paljon. Tämän vuoksi Belmondot asuivat kaukana tavallisista ihmisistä, ja heistä tuli lähestulkoon tarunhohtoisia. Paavi etsi joka suunnasta, kunnes tapasi miehen jonka suonissa virtasi Belmondojen verta. Hän oli pitkätukkainen nuori mies nimeltään Ralph C. Belmondo.
Palaa ajassa takaisin yli sata vuotta ennen Simon Belmondon aikaa, kun taistelu Draculan ja ihmiskunnan välillä alkoi.”