Dawn of Sorrow - Arvostelu
Dawn of Sorrow on ensimmäinen Nintendo DS:lle tullut Castlevania. Peli jatkaa Aria of Sorrowissa alkanutta Soma Cruzin tarinaa, ja mukana on luonnollisesti Arian mainio sielunkeräyssysteemi.
Niille, jotka eivät Castlevaniaa tunne, kyseessä on sarja, jossa pelaaja ottaa (usein) vampyyrintappajaklaani Belmontin jäsenen haltuunsa, ja lähtee tuhoamaan jälleen kerran kreivi Draculaa, joka noin joka sadas vuosi herää kuolleista (vaikka onkin elävä-kuollut). Castlevaniat ovat (useimmat) kaksiuloitteisia tasohyppelyseikkailuja, joihin Sorrow’t sekoittavat onnistuneesti roolipelielementtejä sielujen avulla.
Kontrollit ovat sijoitettu onnistuneesti ja ne oppii hetkessä. DoS saattaa tuntua vanhoja Vanioita pelanneille omituisen nopealta, ja se toimii myös toisinpäin: Castlevania neljän lämmittelypelikertana Cv 4 tuntui todella hidastempoiselta ja jäykältä. Soma osaa useita erilaisia tekniikoita, jotka helpottavat vihollisten tuhoamista tai väistelyä. Aseita on useita erilaisia tyyppejä, ja niistä löytää varmasti omaan pelityyliinsä sopivan, sama myös pätee sieluihin. DoS:n sielusysteemi on yksinkertainen ja toimiva: neljää eri sielutyyppiä: Luoti (suora hyökkäys), suojelija (ylläpidettäviä ja apureita), parannus (erilaisia passiivisia) ja kyky (esim. kaksoishyppy). Monille sieluille saa monta tasoa riippuen sielujen määrästä ja tasoista on monenlaisia apuja, kuten tehokkuus ja moninkertainen määrä (esim. Bat). Yoko Belnades toimii seppänä, jonka luona voi päivittää aseita sieluilla, jolloin niistä tulee luonnollisesti parempia. Sielujen keräily palkitaan, sillä kaikki sielut saatuaan saa todellisen uber-esineen. Tiettyjä sieluja saa metsästää varsin kauan (esim. The Creature AKA Frankensteinin hirviö), joten 100% prosenttia sieluista ylpeyden arvoista.
DoS on todellakin taideteos, sillä Draculan linnan kopiossa seikkaileminen on elämys jo grafiikan puolesta, sillä huoneista löytyy todella paljon vaihtelua, ja jokaisella alueella on oma ilmeensä. Kolmiuloitteisuutta löytyy hienovaraisesti käytettynä jota ei välttämättä edes huomaa ensisilmäyksellä.
Musiikki on mahtavaa. Pelistä löytyy sellaisetkin mestariteokset kuin Vampire Killer ja Bloody Tears. On todellakin onni, että Konami sisällytti tähän peliin Äänimoodin, jossa voi kuunnella ääniä ja musiikkia. Parhaita muita kappaleita VK:n ja BT:n ohella ovat Dracula’s Tears ja Condemned Tower.
Dawn of Sorrow on todellakin yksi parhaista Vanioista, jos pidät sarjasta, on DoS pakko-ostos.