Hahmot - Juste Belmont
† Simon Belmontin pojanpoika
† Juste on ranskalainen nimi (kuten Belmondokin, Belmontien nimi Japanissa), joka tarkoittaa oikeamielistä.
Pelattavana: Harmony of Dissonance
Aamuntähden perijä
Harmony of Dissonance oli ensimmäinen Koji Igarashin tiimin kehittämä Castlevania sitten Symphony of the Nightin. Tässä välissä Konamin Koben ja Nagoyan tiimit olivat suunnitelleet kolme Castlevania-nimikettä, joissa ei liiemmin käsitelty aikaisempia tapahtumia sarjan aikajanalla, toisin kuin SotN:issa. Igarashin paluun myötä odotukset olivatkin korkealla myös tarinan ja henkilöhahmojen osalta, vielä kun pelin taiteesta vastasi SotN:ista tuttu Ayami Kojima. Tuloksena saimme – ehkä lievää toiston makua sisältävän tarinan lisäksi – viittauksia Simon Belmontiin, sekä suhteellisen paljon Alucardia muistuttavan päähenkilön. 18-vuotiaan Justen albiinomainen olemus, valkoinen iho ja hiukset, selittynevät joko Alucardin ja Sonia Belmontin suhteesta vuosisatoja aikaisemmin, Dracula’s Cursesta tutun Sypha Belnadesin maagisista geeneistä, tai yksinkertaisesti siitä että Juste kärsii albinismista.
Kaikesta huolimatta Juste on perinyt täydellisesti isoisänsä Simonin Aamuntähti-ruoskan heiluttelutaidon. Lisäasearsenaaliin kuuluvat perinteiset tikari, pyhä vesi, bumerangi ja kirves, sekä vähän uudemmat tuttavuudet pyhä kirja ja pyhitetty käsi. Aseitaan Juste hyödyntää maagisten elementtikirjojen avulla samaan tapaan kuin Leon Belmont käytti maagisia energiakiviä lähes 700 vuotta aikaisemmin. Justen liikkeet kehittyvät pelin edetessä, ja erikoiskykyihin kuuluvat eteen- ja taaksepäin däshäys, liukuminen sekä erilaiset superhypyt. SotNin ja Circle of the Moonin tapaan Juste hyödyntää myös suurta määrää erilaisia haarniskoita, vaatekappaleita ja koriste-esineitä. Ruoska pysyy kuitenkin jatkuvasti pääaseena.
Harmony of Dissonance (2002) – 1748
55 vuotta oli kulunut siitä, kun Simon Belmont oli kerännyt Draculan ruumiinosat yhteen, herättänyt tämän ja tuhonnut pimeyden prinssin viimeisetkin rippeet. Draculan kirous oli kumottu, ja rauha olisi vallitseva Transilvaniassa ainakin seuraavan sadan vuoden ajan. Mutta jokin meni pieleen.
Juste Belmont, legendaarisen aatelis- ja vampyyrinmetsästäjäsuvun vesa, oli lunastanut paikkansa klaanin päämiehenä, Aamuntähti-ruoskan ja maagisten taitojen haltijana. Isoisä Simon Belmont oli nähnyt jo varhain, että nuorukaisessa olisi ainesta vampyyrinmetsästäjäksi, ja nyt tämä tavoite oli toteutunut. Mutta Simonin kertomuksista oli haltioitunut myös Justen lapsuudentoveri, Maxim Kischine. Maxim oli kateellinen Justelle, sillä kykyjensä, asemansa ja Belmont-klaanin maineen ansiosta Juste oli hyvin pidetty henkilö. Maxim päätti karistaa kylän pölyt jaloistaan, ja liittyä omien sanojensa mukaan harjoitusretkikuntaan. Todellisuudessa Maxim oli etsimässä Castlevaniaa, myyttistä linnaa ja Draculan jäännöksiä; toistaessaan saman minkä Simon Belmont teki 55 vuotta sitten, Justen maine vampyyrinmetsästäjänä olisi lyöty. Maxim löysikin Castlevanian raunioiden sijaintipaikan, mutta Draculan henki sai hänestä otteen. Jonkin ajan kuluttua Maxim tuli väliaikaisesti tolkkuihinsa, mutta huomasi menettäneensä muistinsa kuluneen kahden vuoden ajalta. Kun kyläläisille Maximin paluun jälkeen selvisi, että Justen tyttöystävä Lydie Erlanger on kidnapattu, Maxim saa muistikuvan linnasta, jonka porteille päättää johdattaa Justen.
Juste ymmärsi, että oli samassa tilanteessa kuin isoisänsä 55 vuotta sitten. Dracula oli käyttänyt Maximia hyväkseen, ja alkanut jälleen muodostaa linnaansa Castlevaniaa, herättäen samalla henkiin elävistä kuolleista muodostuvaa sotajoukkoaan. Mutta jotain puuttui ennen kuin Dracula saisi täyden vallan – uhri, joka sattui olemaan Justen tyttöystävä Lydie. Justen ei auttanut kuin lähteä etsimään Lydietä ja Draculan tuhkasta uudelleenmuodostuneita ruumiinosia.
Linnassa Juste tapasi Kuoleman, Draculan alamaisen, joka oli yllättynyt mutta iloinen saadessaan selville herransa voimien palautuvan. Kuolema oli myös etsimässä Lydietä, ja itsevarmana tyrmäsi Justen mahdollisuudet ja jätti tämän koluamaan linnaa. Muutaman ruumiinosan löydettyään Juste kohtasi Maximin, joka vaikutti sekavalta ja heikolta – Dracula oli saamassa miehestä vahvemman otteen. Juste päätti jatkaa etsintäänsä, mutta saapuessaan linnan ylimpään kammioon hän kohtasi jälleen Kuoleman ja tajusi olevansa myöhässä. Kuolema selitti, kuinka Maxim oli alitajuisesti yrittänyt suojella Lydietä, ja piilottanut tämän todelliseen linnaan, jonne mystinen portti johti. Kuolema poistui nauraen toiseen linnaan, ja Juste seurasi perässä. Todellisessa linnassa Juste kohtasi Maximin, joka selitti kaiken: Draculan jäännöksien etsintä johtui kateudesta, ja Kuoleman sanat pitivät paikkansa. Maxim tajusi loppunsa koittaneen pian, ja luovutti Justelle sukunsa ranneketjun muistona ja vahvistuksena. Loput ruumiinosat oli löydettävä ja tuhottava pikaisesti. Lydien ja koko maailman kohtalo riippui Justesta.
Lopulta Juste löysi Lydien linnan sydämen yläpuolelta, mutta samassa Kuolema ilmestyi paikalle. Juste tajusi, että vanha Viikatemies oli käyttänyt häntä hyväkseen Lydien etsinnässä. Kuolema kaappasi Lydien, ja katosi tämä sylissään salaiseen paikkaan. Justen ei auttanut kuin etsiä loput ruumiinosat, jotta saisi avattua tien linnan keskukseen, josta Lydie todennäköisesti löytyisi.
Tuskallisen etsinnän ja armottomien taisteluiden jälkeen Juste onnistui paikallistamaan jokaisen ruumiinosan ja avaamaan tien linnan sydämeen. Siellä hän tapasi Maximin, jonka mielen Dracula oli lopullisesti saanut hallintaansa, sekä maassa makaavan tajuttoman Lydien. Justen ainoa mahdollisuus oli taistella vanhaa ystäväänsä vastaan. Taistelun jälkeen uupunut Maxim tiesi loppunsa koittaneen. Taistellessaan yhä sisäisesti Draculaa vastaan, hän kiinnitti katseensa Justen ranteeseen. Juste piti yllään Maximin luovuttamaa ranneketjua, ja tämä rohkaisi Maximia. Yhtäkkiä Dracula pakeni Maximin ruumiista, ja hyödyntäen paikalle kerättyjä ruumiinosiaan, ruumiillistui kokoon heikon oloisena mutta taisteluntahtoisena. Vaikka Dracula käytti kaiken voimansa ja muuntautui haamusta isokokoiseksi hirviöksi, ei kreivistä ollut vastusta Belmontin väkevyydelle.
Castlevania oli jälleen tuhoutunut isäntänsä mukana. Maxim tunsi syyllisyyttä aikaansaannoksistaan, eikä Justekaan Maximin menettelyä suopeasti katsonut, mutta kun Lydie osoitti ettei tapahtuneella ole väliä, Juste päätti jättää asian sikseen ja kolmikko jatkoi elämäänsä ystävinä. Transilvanialaiset saisivat jälleen nukkua yönsä rauhassa – ainakin seuraavat 44 vuotta.
Suhteellisen suosittu Belmont
Justen elämästä HoD:in jälkeen ei tiedetä juuri mitään. Todennäköistä kuitenkin on, että Richter Belmont on Justen ja Lydien poika. Perintönä tuleville sukupolville Juste jätti yhä kehittyneemmät vampyyrinmetsästäjän taidot.
Justella oli varsin hyvät lähtökohdat suosituksi pelihahmoksi: hänellä on tarjota lähes jokaiselle jotain: Alucardmainen, Ayami Kojiman suunnittelema mystinen ulkonäkö herättää ihastusta, ja Juste käsittelee magiaa puolivelhon tavoin, mutta on samalla myös perinteinen ruoskaa heilutteleva vahva Belmont. Juste on sinänsä tärkeä hahmo sarjassa, että hän antaa viitteitä Belmontien menneisyydestä, jossa näkyy Belnadesin klaanin ja ehkä jopa Draculan vaikutus. Harmony of Dissonancen juoni oli kuitenkin niin väkisinväännetyn oloinen – ja satavuotisen rauhan rikkova – että tuskin Justea tullaan enää tulevissa Castlevanioissa näkemään.