Order of Shadows - Arvostelu
Konamin toimintaa voi joko ihmetellä, tai kummaksua. En tiedä, kumpaakohan siitä nykyään mahdetaan ajatella, mutta käännyn jälkimmäisen puoleen, kun arvuutellaan tämän pelin saamaa huomiota kun se julkistettiin.
Konami nimittäin päätti jälleen kerran tuoda Castlevanian kännykälle pelattavaksi, mutta tällä kertaa kyseessä ei suinkaan ollut käännös, vaan ihan kokonaan uusi peli, joka sijoittui jonnekin 1600-luvun tietämille aikajanalla. Myönnän olleeni itsekin hieman skeptinen, kun tätä peliä ensimmäistä kertaa knnykällä buuttailin, odottaen tietysti jos jonkinmoista käynnistysvirhettä, peliä kun ei ole virallisesti Nokian kännyköille koskaan käännetty.
Onneksi mitään ongelmia ei ollut ja pääsin uppoutumaan uuden Castlevanian maailmaan ilman tuskahikeä. Tiesin pelin olevan epävirallinen sarjan peli, joten en sinänsä stressannut pelin tarinapuolesta. Stressaavampi seikka sen sijaan oli, että peli oli amerikkalaisten käsialaa, eivätkä amerikkalaiset pelit ole ainakaan omasta mielestäni juuri milloinkaan toimineet. En minä tätäkään voi mitenkään mestariteokseksi väittää, mutta paloitellaanpa nyt pelikokemukset pienemmiksi paloiksi ja katsotaan, millainen peli oikeastaan on.
Palataksemme tarinan puoleen, peli kertoo Desmond Belmontista, joka lähtee Castlevaniaan kostoretkelle siskojensa Zoen ja Doloresin kanssa. Varjojen kultin johtaja Rohan Krause on murhannut Desmondin vanhemmat ja Desmond on siskoineen saanut selville, että Krause pitää majaansa kultin kartanossa tarkoituksenaan elvyttää Dracula jälleen kerran henkiin. Tällä tiedolla lähdetään kulkemaan eteenpäin kohti päämäärää, eikä tarina tästä juurikaan tämän monipuolisemmaksi kehity.
Audiovisuaalinen puoli sen sijaan on Konamille olennaiseen tapaan kunnossa. Pelin musiikit ovat yllättävän hyvätasoisia kännykkäpeleiksi ja ensimmäisen alueen aikana soiva kappale on paikoitellen jopa tarttuva. Toki mukaan on ahdettu yksi pakollinen remix-biisi, joka ikävä kyllä jättää yllättävän kylmäksi. Onneksi tuo kappale ei kauaa ehdi soida. Eikä loppujen lopuksi tarvitse olla huolissaan korvien särkymisestä, sillä musiikit saa halutessaan vaihdettua ääniefekteiksi, tai käännettyä kokonaan pois. Kappaleet on muuten säveltänyt tuiki tuntematon Vincent Diamante. Pelin graafista ilmettäkään ei tarvitse hävetä, sillä sekä taustoja, että hahmoja, joista suurin osa on otettu GBA-vanioista, on onnistuttu petraamaan näyttävästi Aria of Sorrowin kännykkäkäännöksestä (joka muuten on tarjolla ladattavaksi myös Suomessa).
Kontrollipuoli sen sijaan hakee hieman paikkaansa. Napit ovat ennalta arvattavissa paikoissa, eikä niiden paikkaa voi myöhemmin vaihtaa. Desmondin liikeskaalaan kuuluu liikkuminen eteen ja taakse, piiskansivallus, sekä hyppääminen. Myöhemmin Desmond voi oppia takaliu’un, liu’un sekä tuplaloikan. Varsinkin hyppimisestä meinaa tulla usein ongelma, koskapa Desmond ei tottele kontrolleja niin tarkasti kuin odottaisi. Lisäksi osuma viholliseen aiheuttaa lamautumisen, muttei hetkellistä voittamattomuutta. Tämän aniosta jopa tavallinen zombie saattaa tappaa ilman, että sille kykenee tekemään minkäänlaista vastarintaa. Onneksi valikko on onnistuttu tekemään suhteellisen helppokäyttöiseksi. Liekö tullut sitten vastaan oman kännykän teknologia, tai yksinkertaisesti koodausvirhe, sillä en kyennyt käyttämään nuolinäppäimiä lainkaan, enkä kyennyt vaihtamaan esimerkiksi asetta.
Aseen vaihto ei kuitenkaan haitannut, sillä peli oli yleisesti ottaen helppo, mitä nyt muutama vaikeampi kohta, yleensä pomotaistelu, jossa menee hetkeksi sormi suuhun. Yleispelaajalla ei kuitenkaan pitäisi olla hankaluuksia tämän kanssa, sillä peli on myös lyhyt. Pelialue on jaettu viiteen suhteellisen pieneen alueeseen, joita Desmond voi kulkea eteen ja taaksepäin. Missään vaiheessa taaksepäin kulkeminen ei kuitenkaan ole pakollista, joten siinä mielessä peli toimii enemmän kuin alkupään Castlevaniat, jotka painottuivat etenemiseen ja toimintaan siinä missä nykyvaniat vaativat vaativat tutkimista.
Pelaamisen jälkeen voisin sanoa, että tämä peli on tehty kunnianosoituksena ensimmäiselle Castlevanialle, sillä niin paljon tämä sitä muistuttaa. Yleisfiilis, musiikki ja pelattavuus muistuttavat hyvin paljon Simonin ensimmäistä seikkailua, mikä ei siis missään tapauksessa ole huono juttu. Lyhyesti siis: ei liian hyvä, vaan ei suinkaan huti. Tämän pohjalta on Konamin hyvä jatkaa kännykkäpelien valmistusta, sillä tulevaisuus tuo todennäköisesti kännykällä pelaamisen uudelle tasolle. Jäämme odottelemaan mahdollisia jatko-osia.