Symphony of the Night - Arvostelu (PSP)
Konami ei tyytynyt julkaisemaan Dracula X Chroniclesin kylkiäisenä tullutta Symphony of the Nightia aivan alkuperäisessä muodossa. Selkein uudistus on tapahtunut ääninäyttelyn ja vuorosanojen muodossa. Vuorosanat ovat nyt huomattavasti selkeämmät, joskin vähemmän eeppiset. Ääninäyttely puolestaan on mennyt hengettömäksi. Alucard kuulostaa möreä-äänisen goottihirmun sijaan angstiselta teiniltä. Alucardin ja Draculan vuoropuhelu pelin lopussa kuulostaa enemmän iltapäiväkahvittelulta kuin eeppiseltä isä vastaan poika -kaksintaistelulta.
Aivan susi tämä versio ei suinkaan ole. Verrattuna PAL PS1-versioon, on bonuksena lisätty Maria uudeksi pelattavaksi hahmoksi (tämä pelimuoto löytyy jo Saturn-versiosta), uusia apureita (Nose Demon), lyhemmät latausajat, englanninkielinen Nocturne -kappale, sekä I Am the Wind on korvattu Yamanen Serenade of Sympathy -sävellyksellä. Lisäksi joidenkin vihollisten ääniä on muutettu (Spear Guard, Axe Knight).
Kaikkiaan PSP-versio on pelaamisen arvoinen kokemus, vaikka alkuperäinen peli olisikin tullut pelattua useaan kertaan lävitse. Uusia juttuja tulee pelin edetessä vastaan, joita en tässä viitsi spoilata.