Akumajou Dracula: Gallery of Labyrinth OST

Arvostelu

Gallery of Labyrinth, joka länsimaissa tunnetaan paremmin Portrait of Ruin nimellä on saanut myös luonnollisesti oman soundtrackinsa. Tarjolla on kahden levyn verran musiikkia Michiru Yamanen sekä Yuzo Koshiron säveltämänä. Tosin toinen levy sisältää samat kappaleet kuin ensimmäinen, mutta paremmalla äänenlaadulla. Mitään dramaattista eroa ei tavallinen taatelintallaaja huomaa, sillä DS:n äänentoisto on varsin hyvä ottaen huomioon sen, että musiikki puristetaan vielä kasetille. Tämä toisaalta herättää kysymyksen miksi juuri Portrait of Ruinille päätettiin julkaista tällainen soundtrack. Nimittäin juuri tällaista julkaisua oltaisiin kaivattu GBA:lle julkaistuille Castlevanioille. Pelkkä ajatus Circle of the Moonista tällaisella äänenlaadulla saa veden kielelle. Noh, pitää toki olla tyytyväinen myös tällaisesta julkaisusta, sillä nyt saa ainakin jollain tapaa rahoilleen vastinetta.

Levy pyörähtää vauhdikkaasti käyntiin nimikkokappaleellaan, jonka voi kuulla pelin alkuvideossa. Kappaletta voisi kuvailla hyvin tyypilliseksi nopeaksi vedoksi, joita on totuttu kuulemaan Yamanen suunnalta. Urkusyntetisaattori hoitaa homman kotiin, eikä voi erehtyä, mistä pelisarjasta on kyse.

Invitation of the Lunatic Moon (tunnetaan myös nimellä Crazed Moon) jatkaa Castlevanioiden perinnettä lyömällä heti tiskiin valttikortinsa, eli soundtrackin parhaimman biisin. Kappale on alusta loppuun mielenkiintoinen. Melodiat ja synainstrumentit vaihtelevat jatkuvasti. Loppusilauksen kappaleelle antaa hyvin käytetty kitara. Toinen erittäin tarttuva raita on ehdottomasti Jail of Jewel. Toisin kuin Crazed Moon, Jail of Jewel -kappaleen rakenne on melko yksinkertainen, mutta ei silti ala missään vaiheessa suuremmin kyllästyttämään. Toisin sanoen se sopii taustamusiikiksi kuin nyrkki silmään.

Portrait of Ruin, kuten moni muukin vania, ei ole päässyt eroon vanhojen ikivihreiden uusintaversioista. Bloodlines Bequeathed (Bloodlines), Crucifix Held Close (Cross Your Heart), Iron Blue Intention ja Theme of Simon Belmont tuovat omat nostalgiatunnelmoinnit mukaan. Kappaleet ovat sovitettu erittäin hyvällä maulla alkuperäisiä sävellyksiä kunnioittaen. Varsinkin Simon Belmontin nimikkokappale saa kylmiä väristyksiä aikaan. Kappale alkaa Super Castlevania IV:n alkuperäissävellyksellä, jonka jälkeen pyörähtää mahtipontinen orkesteri taustalle. DS-versiossa sinfoniatunnelmoinnin sijaan tyydytään mukavaan synatilutteluun, joka sekään ei jää pekkaa pahemmaksi.

Portrait of Ruinin ääniraita on kokonaisuudessaan hyvin kelpo esitys. Mitään klassikoita kappaleista tuskin kehkeytyy, vaikka muutamia tarttuvia vetoja joukosta löytyykin. Jos peliä pelatessaan on musiikeista pitänyt, niin suosittelen ehdottomasti tämän soundtrackin hankkimista.