Castlevania Lament of Innocence OST

Arvostelu

Niin. Ensin pitää varmaan sanoa että jotkut ihmiset eivät ehkä ole samaa mieltä kanssani, olen nimittäin joskus nähnyt valitusta siitä että tämän pelin musiikit olisivat “vain” keskinkertaisia. Ei todellakaan pidä paikkaansa. LoI:n musiikit ovat oikeasti Michiru Yamanen parasta tuotantoa, täysin SotN:n tasolla jolleivat peräti parempia. Niitä on miellyttävä kuunnella ja peliä ei tarvitse edes olla pelannut pitääkseen tästä levystä.

Asiaan. Musaa löytyy kahden kiekon verran. Sähkökitara on tällä kertaa jätetty pois, mutta muita soittimia löytyy aika laaja kirjo ja Yamanen on onnistunut niiden käytössä erinomaisesti. Kaikki pelin kappaleet ovat alkuperäisiä, Joachim-moodin pomotappeluiden loistavaa SotN-remixiä ja pelin hienoa lopputekstiteemaa Vampire Killer-referensseineen lukuun ottamatta. Lisäksi kakkoslevyllä on remixejä Lamentista, muutamaa loistavaa Aria of Sorrowin kipaletta unohtamatta.

Siispä ensimmäiseen levyyn. Aloittajana on tarinamusiikki /Prologue/. Kaikki peliä pelanneet ovat kauan sitten oppineet hyppäämään sen yli, mutta vaikka kipale onkin tullut kuultua monta kertaa, se on harvinaisen mielenkiintoinen ilman päällä olevia tarinaselityksiä. Ykköslevy koostuu muuten suurimmaksi osaksi kenttämusiikeista. Niistä mainittakoon etenkin House of Sacred Remains joka on mielestäni yksi Yamanen ehdottomasti parhaista kipaleista. Muut kenttämusiikit saavat myös pääosin arvosanan “aivan loistava”. Pomoteemat ovat myös vakuuttavia; näistä parhaita luultavasti Elemental Tactician joka on extrapomojen tappelumusiikki. Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon, että kuka ikinä valitsi levyn musiikkijärjestyksen taisi sekoittaa Ghostly Theatren ja Gardenin pomot – Succubuksen tappelumusiikki on nimittäin Gardenin musiikkien jälkeen, kun se pitäisi olla teatterin kipaleen perässä. Tuohon ei tosin kiinnitä huomiota levyä kuunnellessa.

Kakkoslevylle siirryttäessä alkaa tapahtua. Muutaman hienon, hyvin dramaattisen tarinakipaleen jälkeen päästään takaisin linnaan. Pagoda of the Misty Moon ei ehkä kiinnosta niin kauheasti, mutta kun vastaan tulee Lament of Innocence ~Leon’s Theme~ on vaan pakko kuunnella ja ihastella. Pelin melkein-viimeisen pomotappelun taustalla soi loistava Dark Night Toccata ~Walter’s Theme~ jonka jälkeen siirrytään kerrassaan upeaan (joskin pitkään) tarinamusiikkiin Dracula Appears. Itse olisin ostanut levyn jo tämän takia, jos en siis muutenkin olisi koukussa LoI:n musiikkiin.

Kuten jo mainittu, levyltä löytyy myös ei-pelissä olevia remixejä jotka alun perin olivat jollain ilmaissamplerillä. Parhaat päältä ovat Arian kolme remixiä; noita ei voi paremmaksi tehdä. LoI:n remixit sen sijaan ovat suunnilleen väliltä, “mikä ihme tuo on” ja “onpas tää kiva” mutta kukaan tuskin ostaa tätä levyä noiden takia. Viimeisenä, aivan uutena, mainittakoon Joachim of the Clear Blue Riverside – jotkut ovat kutsuneet tätä hissimusaksi, syystäkin. Kappale on silti erittäin viihdyttävä.

Yhteenveto: tätä ei väsy kuuntelemaan. Näin on itse pelissäkin – kappaleet on siis tehty kunnon taustamusaksi, joten alueilla juokseminen ei ainakaan kyllästytä musiikin takia. Jos joku siis ei jaksa Lamentia pelata, vika ei ainakaan ollut musiikissa.