Vampire Killer - Arvostelu
MSX2-standardin tietokoneille julkaistu Vampire Killer oli eurooppalaisten ensimmäinen kosketus Castlevanian maailmaan. Kyseessä on vaihtoehtoinen versio pelille, joka näki samoihin aikoihin päivänvalon myös Nintendon 8-bittisellä – joskin Konamin käsittämättömästä julkaisupolitiikasta johtuen toimivampi NES-versio nähtiin Euroopassa vasta pari vuotta myöhemmin. Vampire Killer vaikuttaa ulkoisesti samalta peliltä kuin Castlevania, mutta rakenteeltaan se on kuitenkin aivan erilainen.
Siinä missä Castlevaniassa kuljetaan nopeatempoista putkijuoksua linnan halki, Vampire Killerissä kahlataan samoja alueita edestakaisin aina pohjamutia myöten. Pelaajan tavoitteena on löytää jokaiselta pelialueelta avain, jolla pääsee etenemään seuraavalle alueelle. Hommaa häiritsemässä ovat tutut puolielävät, ja avustamassa tukku toissijaisia avaimia ja kirstuja. Linnaan on myös pesiytynyt kauppiaita, joilta voi ostaa tehottoman oloisia lisäaseita. Tarkkasilmäisimmät huomaavat aarteenetsinnässä heti yhteneväisyyden Simon’s Questiin ja sitä myötä uudempiin Castleroideihin saakka. Jos Vampire Killerillä oli jotain tärkeää annettavaa sarjalle, niin se oli juuri pelin esittelemä osittainen epälineaarisuus.
MSX:n suurin heikkous on Vampire Killerin tapauksessa ruudunvierityksen puuttuminen. Kentät koostuvat erillisistä ruuduista, joka vaikeuttaa ympäristön hahmottamista. Ruudun vaihdon jälkeen saa usein olla tarkkana, ettei vihollinen pääse yllättämään. Graafiset näkymät ovat selkeämpiä kuin NES:illä, mutta taustat ovat värisävyiltään kuitenkin varsin yksitoikkoisia. Itse nautin enemmän Nintendo-version rosoisuudesta.
Äänimaailma on pelissä vähän väsyneen oloinen. Tilutus Simonin ottaessa osumaa tulee pian liian tutuksi. Yksinkertaiset ääniefektit kalpenevat muutenkin hiukan NES-versioon nähden. Musiikkipuolella ollaan sen sijaan samoilla raiteilla, vaikkakin tempo on turhan hidas ehkä PAL-käännöstyöstä johtuen. Pelihahmot tuntuvat kuitenkin liikkuvan nopeammin kuin NES:in täysnopeassa NTSC-versiossa. Tulos on epätasapainoinen, kun nopealle toiminnalle tarjotaan hidastempoista ääniraitaa. Myönnettäköön, että en ole päässyt kokeilemaan peliä alkuperäisellä MSX:llä. Emulaattorilla ruudunpäivitys nimittäin vähän väliä myös hidastuu. Voisin kuvitella, että originaaliraudalla nopeus on paremmin balanssissa.
Kuten Andy omassa arviossaan totesi, Vampire Killer on äärimmäisen vaikea peli. Kolmen kuoleman jälkeen uutta jatkomahdollisuutta ei ole. Ilmiö on tuttu kolikkopeleistä, joiden vaikeusaste on tarkoituksella haastava pelaajan kolikoiden syönnin takaamiseksi. Vampire Killeristä arcade-fiilis kuitenkin puuttuu tyystin. Peli ei kannusta yrittämään yhä uudelleen jotta Draculan linnassa pääsisi viime kertaa pidemmälle. Nykypelaajan lienee mahdotonta suoranaisesti nauttia Vampire Killerin pelaamisesta, mutta Castlevaniasta kiinnostuneelle peli tarjoaa oivan historian oppitunnin. Kaikessa karuudessaan Vampire Killer kätkee sisäänsä ideoita, joita ilman Castlevania ei välttämättä olisi kehittynyt nykyiselle tasolleen.
| Arvosana | Hyvää | Huonoa |
   |
Hyytävä tunnelma, roolipelielementit | Äärimmäisen korkea vaikeustaso |