Hahmot - Leon Belmont

† Pelisarjan pääkronologiassa ensimmäinen Belmont, joka taisteli vampyyriä vastaan.

† Leon tarkoittaa leijonaa. Nimen alkuperä on latinalainen ja esiintyy tässä muodossa ainakin englantia, saksaa, ranskaa puhuvissa maissa. Esimerkiksi Suomessa nimestä käytetään muotoa Leo. ’Belmont’ taasen on vanhaa ranskalaista alkuperää (”kaunis vuori”) ja nykyisin yleinen paikannimi esimerkiksi Amerikassa. Nimien alkuperät tekevät Leonin kansallisuuden luonnollisesti vaikeasti määritettäväksi, mahdollisesti tarkoituksella.

† Ilmestyy Portrait of Ruinissa kaksiulotteisena spritenä tehtäessä loitsu, joka manaa paikalle viiden Belmont-soturin hengen hyökkäämään.

Pelattavana:

Lament of Innocence



Ensimmäisen rooli

Viisi vuotta Nintendo 64:n heikosti myineiden kahden Castlevania-nimikkeen jälkeen Konami päätti palata paitsi kolmiulotteisuuteen pelattavuuteen, myös Castlevania-tarinan alkulähteille. Tällöin pelaajat tutustutettiin paroni Leon Belmontiin, kirkon puolesta taistelevaan soturiin, joka sinetöi Belmont-perheen jäsenten kohtalon taistella pimeyden voimia vastaan.

Leonin harteilla ei ollut siis vain toimia kaikkein ensimmäisenä Belmont-protagonistina ja hoitaa sen vaatimat velvollisuudet, vaan myös tähdittää vuosiin ensimmäistä 3-D-Castlevaniaa, jonka menestyksestä riippui siis paljolti kannattaako Castlevaniaa toteuttaa jatkossa lainkaan kolmiulotteisena.


Henkilöhistoriaa

Leon on 22-vuotias aatelissukuun kuuluva nuori sotilas, joka menetti perheensä hyvin varhaisessa vaiheessa elämäänsä. Hänet lyötiin ritariksi jo 16-vuotiaana ja hänet tunnetaan ympäri valtakunnan soturina vailla vertaa. Sara Trantoul on hänen tuleva morsiamensa ja elämänsä valo.
Vaikka Leon on ylivertainen taistelukentällä, hänen taktisena neuvonantajaan toimi pitkään hänen paras ystävänsä Mathias.

Lament of Innocence (2003) – 1094

11. vuosisadan alkupuolella ristiretket raivosivat ja kirkko taisteli pakanoita vastaan ympäri maailman. Erästä ritarisaattuetta pidettiin voittamattomana kahden miehen ansiosta. Mathias Cronqvist, nerokas ja opiskellut taktikko, jonka oppineisuus oli harvinaista valtaosaksi lukutaidottomassa yhteiskunnassa sekä Leon Belmont, peloton aatelismies jonka kyvyt taistelussa olivat pelättyjä ja ihailtuja, olivat vanhoja ystäviä jotka johtivat joukkonsa voitosta voittoon Jumalan puolesta.

Erään voitokkaan taistelusarjan jälkeen Mathias kohtasi suuren surun, joka ajoi hänet vuodelepoon vuodeksi; hänen rakkaansa Elisabetha oli kuollut. Tämä tuli olemaan ratkaisevaa myös Leonin sekä koko Belmont-klaanin kohtalon kannalta.

Ennen kahden johtama armeija jatkoi vielä voitokkaana yksin johtoon jääneen Leonin ansiosta. Noin vuoden kuluttua Elisabethan kuolemasta Mathias toimitti kuitenkin Leonille samankaltaisia uutisia, joita oli itse saanut kuulla. Vampyyrilordi Walter Bernhardin komentama hirviömäinen joukko oli hyökännyt Leonin kotiin ja vienyt tämän luvatun, Sara Trantoulin, Bernhardin linnaan. Leon tahtoi hyökätä joukkonsa kanssa vapauttamaan tulevaa vaimoaan, mutta kirkko ei ollut kiinnostunut hirviöiden, vaan pakanoiden tuhoamisesta. Leon aikoi pelastaa Saran itse, mutta ei tahtonut toimia kirkkoa vastaan, joten hänen ainoaksi vaihtoehdokseen jäi aatelisarvosta ja sen suomasta turvasta luopuminen. Miekka kuului ritarikunnalle, joten Leon luovutti myös sen suunnaten vain tikari aseenaan pelastamaan Saraa.

Linnaan rynnätessään Leon kulkee jonkinlaisen energiakentän läpi ja tapaa Rinaldo Gandolfin, alkemistin, jonka elämäntehtävänä on kostaa Walterille perheensä tuhoaminen. Ihaillen Leonin yltiöpäisen rohkeaa päätöstä hyökätä Walterin tukikohtaan silkalla tikarilla, hän ymmärtää että on viimein kohdannut miehen, jolle luovuttaa voimakkain aseensa – alkemialla valmistamansa ruoska. Leonin ihmetellessä miten kyseinen ruoska voisi olla miekkaa tehokkaampi ase, Rinaldo selittää mitä alkemia tarkoittaa ja kenen tietää olevan erityisen oppinut alkemian saralla – Mathiaksen. Kuultuaan ystävänsä ja taistelutoverinsa olevan Rinaldon tuttu, hän on varma että vanha mies on luotettava. Leon ottaa ruoskan vastaan ja lupaa käyttää sitä kiitollisuudella.

Rinaldo valjastaa alkemian Leonin käyttöön myös muulla tavalla, lumoamalla Leonin hansikkaan taikavoimaa kerääväksi. Tällä voimalla Leonin on mahdollista käyttää taikaesineitä Walteria ja hänen kätyreitään vastaan. Leon ei ole vielä täysin varma kuinka toimia, mutta ei aio aikailla Saran pelastamisessa, vaan suuntaa linnan portille, joka ikään kuin Leonia odottaen laskeutuu saman tien kun hän astuu sen eteen.

Ennen kuin Leon saattoi astua linnan torniin johtavalle alueelle, jossa walter piti Saraa vankina, hänen oli saatava käsiinsä viisi voimapalloa, jotka avaisivat osioon johtavan sinetöidyn oven. Näitä vartioivat viisi olentoa, jotka Leonin oli päihitettävä. Leon onnistui tässä päässen siten vihdoin avaamaan pääoven, jossa kohtasi Walterin.

Mahtaileva Walter toivotti Leonin tervetulleeksi linnaansa. Leon yritti puhua poissaolevan näköiselle Saralle, mutta ei saanut vastausta. Leon vaati tietää miksi Sara ei vastannut, mutta Walter sivuutti kysymyksen ja yritti yllyttää Leonin vihaa yhä enemmän. Raivostunut Leon yritti hyökätä vampyyrin kimppuun, mutta edes Rindaldon antama ruoska ei vaikuttanut. Walter pilkkasi Leonin hyökkäystä, mutta luovutti Saran takaisin hänelle. Tämän jälkeen hän kuitenkin kertoi Leonille odottavansa linnan korkeimman tornin ylimmässä huoneessa kaksintaistelua. Leon ei ollut kuulevinaan, vaan keskittyi Saraan, jonka aikoi kuljettaa kotiin sen jälken kun pari on käynyt Rinaldon luona.

Poistuttuaan linnasta Sara vajosi maahan. Rinaldo aavisti mistä oli kysymys ja tarkemmat tutkimukset vahvistivat hänen epäilynsä. Walter oli tartuttanut Saran, joten hän oli muuttumassa vampyyriksi. Uutinen sai Leonin suunniltaan eikä hänen tilaansa parantunut Rinaldon kerrottua, että ainoa keino estää muutos oli tappaa Walter. Leon kertoi Rinaldolle, ettei ruoska tepsinyt Walteriin. Rinaldo selitti miksi.

Ruoska ei ollut täysin valmis. Se oli mahtava ase demoneita, tarunomaisia hirviöitä ja epäkuolleita vastaan, mutta ei tarpeeksi väkevä Walteria vastaan. Walteria vastaan ruoskan oli oltava valmis, ja tätä varten oli uhrattava vampyyrin tahraama, vielä inhimillinen sielu. Leon ei ollut uskoa korviaan. Hänen olisi tapettava rakastettunsa. Rinaldo oli pahoillaan, mutta mikäli Leon tahtoi kostaa, Saran oli kuoltava hänen toimestaan.

Sara oli salakuunnellut keskustelua. Hän uhkasi tappaa itsensä, koska ei kestäisi kohtaloaan muuttua vampyyriksi. Sara pyysi Leonia toimimaan kuten Rinaldo ohjeisti, ettei kuolisi turhaan vaan että hänen kohtalonsa auttaisi muita kärsimästä samaa. Leon empi, mutta tiesi että mitään ei ollut tehtävissä.

Rinaldo aloitti seremonian, jossa Leonin suunnattoman vihainen, kostonhimoinen sekä tuskainen veri sidottiin yhteen Saran lempeän sielun kanssa ja kanavoitiin ruoskaan. Raskain mielin Leon lupasi Saralle ettei kukaan joutuisi kärsimään kuten hän ja iski tämän maahan yhdellä iskulla. Sara kaatui ja kertoi Leonille rakastavansa tätä.

Leon suri Saran haudalla, jolloin Rinaldo kertoi ruoskan olevan nyt valmis – ei enää vain Alkemiaruoska, vaan Vampyyritappaja. Siitä oli tullut yöllisten hirviöiden painajainen ja ennen kaikkea ase, jolla Walter oli mahdollista tuhota. Leon kokosi itsensä ja lähti linnaan takaisin täyttämään lupaustaan Saralle.

Vihdoin ja viimein Leon pääsi linnan korkeimmalle tasolle, jossa Walter istui valtaistuimellaan valmiina taisteluun, mutta varmana voitostaan. Walter koki kuitenkin ikävän yllätyksen kun suojakenttä hänen ympärillään mureni ruoskan voimasta. Walter ei ollut vielä kuitenkaan valmis luovuttamaan, joten taistelu jatkui, mutta lopulta se päättyi Leonin hyväksi, joka kertoi kostaneensa paitsi Saran, myös Rinaldon puolesta, jolta Walter oli vienyt kaiken.

Kuoleva Walter ei ollut vieläkään valmis hyväksymään tappiota, vaan lupasi vielä joskus palata henkiin ja saada käsiinsä omistamansa Mustan Kiven lisäksi alkemiakivistä toinen, Veripunainen Kivi, tullen siten maailman mahtavimmaksi vampyyriksi. Lupaus jäi ilmeisesti kuitenkin lyhyeksi Kuoleman ilmestyttyä paikalle. Walter huomasi tulleensa petetyksi. Hänen elinvoimansa alkoi huveta ja hänen maallisen muotonsa muuttui silkaksi energiaksi tuskanhuutojen saattamana. Kuolema oli vienyt Walterin sielun ja kertoi tarjoavansa sen nyt isännälleen, ”kuninkaalle jolla on Veripunainen Kivi”. Voima alkoi repiä ilmaa ja teleportaatio toi paikalle hahmon, jonka Leon suureksi hämmästyksekseen tunnisti. Se oli Mathias.

Leon vaati tietää, mistä oli kysymys ja Mathias selitti. Ilmeisesti kaiken takana oli Mathiaksen suunnitelma saada itselleen voimakkaan vampyyrin Walterin sielu. Saran kidnappauksen oli tarkoitus saada Leon tappamaan Walter. Petetty Leon tunsi Vampyyrintappajan säteilevän vihaa. Elisabethan kuoleman takia Mathias vihasi Jumalaa, joka huolimatta tämän hengen vaarantaneesta taistelusta Hänen puolestaan vei hänen rakkaansa. Hän muutti itsensä vampyyriksi vastustakseen Jumalan sääntöjä rajallisesta elämästä ja kirotakseen tätä ikuisesti.

Leon tunsi vihansekaista sääliä ystäväänsä kohtaan, jota ei enää tunnistanut entisekseen. Mathias kysyi, kenties oikeutusta toimilleen saadaaksen, Leonilta, oliko hän väärässä? Eikö ollut oikein tuntea vihaa, kuten Leon vihasi Walteria? Leon myönsi, että tappoi Walterin viha sydämessään ja oli itsekin alkanut kyseenalaistaa uskoaan Jumalaa kohtaan. Mathias toivoi ystävänsä jatkavan hänen rinnallaan, liittyvänsä hänen ikuiseen kostoonsa. Leon ei voinut ymmärtää kuinka Mathias saattoi olla niin hukassa. Leon kysyi olisiko Elisabetha tahtonut tätä ja jos niin oli, ei hänen tuntemansa Mathias olisi tahtonut olla tekemisissä sellaisen naisen kanssa. Leon ei tahtonut ikuisuutta ilman Saraa eikä kosto ollut Leonille henkilökohtainen, vaan Saran puolesta.

Mathias oli elätellyt toivoa, että Leon olisi toiminut hänen kanssaan, mutta ymmärsi nyt sen olevan mahdotonta. Jättäen hyvästit entiselle ystävälleen ja paetakseen aamunkoittoa, Mathias jätti Leonin Kuoleman armoille ja pakeni.

Leonilla oli edessään painajaismainen taistelu Kuolemaa vastaan, joka oli siirtänyt hänet omaan ulottuvuutensa. Vampyyrintappajan voima tuhoaa kuitenkin kaiken vampyyreihin liittyvän, joten Leon saattoi päihittää jumalallista alkuperää olevan langenneen enkelin. Hämmästynyt Kuolema ei voinut uskoa joutuvansa häviämään ihmiselle, mutta kertoi palaavansa niin kauan kuin hänen isäntänsä on olemassa. Leon kehotti viemään tälle viestin.

Vanhoja ystäviä ei enää ollut. Nyt oli vain kenties kaikkein voimakkain vampyyri ja mies, joka oli luvannut hävittää kaikki kirotun lajin edustajat. Vaikka Leon ei tuhoaisi vampyrien pimeyttä vielä elinaikanaan, hänen sukunsa tekisi niin hänen jälkeensä. Tästä lähtien Belmont-suku taistelisi pahuutta vastaan.

Kuolema katosi ja hänen tuhoutumisensa voima sai Walterin linnan murenemaan perustuksista alkaen. Leon ehti paeta juuri ajoissa ennen romahdusta. Mökistään Rinaldo näki ulkoa pilkottavaa auringonvaloa, josta tiesi Leonin onnistuneen. Walter oli tuhottu ja siten Rinaldokin oli saanut vihdoin kostonsa.


Asevalikoima ja kyvyt

Leonin käytössä ruoskaan on mahdollista hakea luonnonvoimia, jotka saa päihittämällä linnaan piiloutuneita elementaaleja. Voimia ovat jää, tuli ja salama. Lisäksi kerättäviä energiapalloja on mahdollista käyttää samalla tavalla kuin Juste käytti elementtikirjoja Harmony of Dissonancessa. Ottamalla ne käyttöön saadaan erilainen hyökkäys lisäaseilla. Leonin tapauksessa nämä ovat tutut tikari, pyhä vesi, kirves, risti, mutta myös harvemmin käytössä ollut kristalli.

Leonin liikevalikoima on myöskin varsin laaja. Monipuolisten hyökkäysten lisäksi Leonilla ovat käytössä erilaiset väistöliikkeet, joihin PS2:n ohjain on omiaan. Liikkeet myös tukevat LoI:n taistelupainotteista pelattavuutta, jossa erilaiset hyökkäyssarjat ovat mahdollisia ja tuovat taisteluun hieman vaihtelua. Leon voi tehdä tuplahypyn, hypätä nopeasti sivuun ja iskeä hyppäämällä sekä hypätessä.

Lisäksi Leonilla on valikoima erilaisia taikaesineitä, joiden käyttö kuluttaa muun muassa vihollisilta torjumalla saatavaa taikavoimaa siinä missä lisäaseiden käyttö kuluttaa perinteisiä sydämiä. Muutama harva vihollinen on mahdollista tuhota vain taikaesineellä, mutta muuten niiden käyttö ei ole pakollista.



Ulkonäkö ja eräs pelaajanäkökulmista

Leon jatkaa SotN:issa alkanutta teemaa, jossa pelattava päähenkilö on kalpea ja vaalea. Hän muistuttaa eniten ehkä Justea paitsi ulkonäöltään, myös ominaisuuksiltaan. Molemmilla on punavaalea takki sekä asefuusiojärjestelmä, jossa lisäaseen hyökkäys riippuu käytössä olevasta lisäesineestä – Leonilla voimapallosta, Justella kirjasta.

Leonia ei ilmeisesti pidetä erityisen suosittuna. Jotkut CV-puristit eivät pitäneet Sonian ”syrjäyttämisestä” ensimmäisenä vampyyrejä metsästävänä Belmontina. Lisäksi jotkut eivät arvostaneet Capcomin Devil May Cry – sarjasta otetuista ominaisuuksista, joita Lament of Innocence hyödynsi, ulkonäköä myöten. Kun päähenkilön nimi paljastettiin ennen LoI:n julkaisua, jostain syystä useat tahot eivät pitäneet ”Leon”- nimeä erityisen sopivana päähenkilölle, vaan päinvastoin.

Kyseessä ei ole silti välttämättä enemmistön mielipide. Leonin henkilöhistoria on loppujen lopuksi Belmonteista yksi kiinnostavimmista. Hän on jokseenkin voimakas, ikään kuin yhdistelmä Justen kaltaista taitavaa maagikkoa ja Simonin kaltaista vahvaa soturia. Lisäksi hänen tehtävänsä oli tähän mennessä vaativampi ja raskaampi kuin yhdelläkään Castlevanian toistaiseksi pelattavana olleista hahmoista.

LoI:n tarina ei ehkä vastannut läheskään kaikkiin CV-pelaajien kysymyksiin, mutta Leon oli sopiva henkilö aloittamaan tarinan, jonka niihin toivotaan vastaavan.


×

Hae sivustolta