Hahmot - Richter Belmont
† Richter on saksalainen nimi ja tarkoittaa ”tuomaria”.
† Ensimmäinen pelattavana ollut Belmont, joka kykeni kulkemaan vedessä sekä juoksemaan.
† Peruutettu Castlevania: Bloodletting, josta tuli myöhemmin Symphony of the Night, sisälsi kaksi hahmoa, jotka peruutuksen
jälkeen yhdistettiin Richterin spriteissä ja kenties tarinassakin.
† Justen poika tai (todennäköisemmin) pojanpoika.
Pelattavana & esiintyy:
Dracula X – Chi No Rondo (Rondo of Blood)
Vampire’s Kiss
Castlevania – Symphony of the Night (ratkaistava pelausta varten)
Portrait of Ruin (ratkaistava pelausta varten)
Dracula X Chronicles
Lopun aloittaja
Vaikka Richter oli Justesta seuraava Draculaa vastaan taistellut Belmont, hänen henkilöhistoriassaan on kuitenkin erityisesti yhteistä paljon kaukaisemman esi-isänsä Solieyu Belmontin kanssa. Molemmat joutuivat nimittäin Draculan pimeän voiman riivaamaksi ja alkoivat siten toimia vastoin koko Belmont-perheen periaatetta. Erotuksena on kuitenkin että Richter ehti karkottamaan Draculan kaksintaistelussa ennen hetkellistä vajoamistaan.
Vaikka Richter on ollut pelattavana viidessä Castlevania-julkaisussa, kronologiassa varsinaisia ilmestymisiä on virallisesti kaksi (DX Chronicles, joka sisältää alkuperäisen Dracula X:n, SotN:in sekä Dracula X:n parannetun version. Jos kaikki julkaisut lasketaan erillisenä, pelejä kertyy seitsemän). Ensin hän esiintyi 1993 julkaistussa Dracula X – Rondo of Bloodissa. Kolme vuotta myöhemmin ilmestyi Vampire’s Kiss SNES:ille, joka oli käytännössä huvennettu Rondo of Blood ulkomaiden julkaisua varten (samalla sijoituksella Castlevania-tapahtumasarjassa). Koska Rondo of Blood julkaistiin sellaisenaan ainoastaan Japanissa ja Vampire’s Kiss oli siihen verrattuna varsin puuttellinen, Richterin todennäköisesti tunnetuin esiintyminen tapahtui vuonna 1997, kun Symphony of the Night ilmestyi. Tämä on ironista, koska Richter oli osaksi vastustajan roolissa eikä hänellä ollut pelattavaa pääosaa lainkaan. Sen sijaan Richter oli mahdollista ottaa käyttöön pelin läpäisyn jälkeen hahmona ilman repliikkejä, varsinaista tarinaa tai tarvetta ominaisuuksien kehittämiselle pelin läpäisemiseksi.
Richter palasi tarinaan Castlevania-kronologiassa viimeisen kerran vuonna 1945, vaikkakaan ei suinkaan ruumiillisessa muodossa. Oletettavasti pian SotN:in tapahtumien jälkeen tehdyn ennustuksen mukaan Belmontien ei tule käyttää Vampyyrintappajaa ennen vuotta 1999. Täten Richter on ilmeisesti viimeinen legendaarista asetta käyttänyt Belmont ennen vuoden 1999 taistelua.
Jonathan Morris tarvitsee ruoskaa kuitenkin taistellessaan Draculan linnaa hallitsevaa Brauneria vastaan, joten hänen on
päihitettävä ruoskan ”muisti”, joka ilmestyy testaamaan Jonathanin kykyjä Richterin muodossa ja hänen kykyjään käyttäen.
Jonathanin osoitettua taitonsa kaksintaistelussa, ”Richter” sanoo laskevansa hänen varaansa. Tämän jälkeen hän luovuttaa
todellisen Vampyyrintappajan Jonathanille.
Richterin asema pelattavana protagonistina koki uudelleennousun Konamin ilmoitettua varsin yllättäen ennemmin vain Japanissa
julkaistun Rondo of Bloodin tulevan vihdoin myös Eurooppaan ja Amerikkaan. Dracula X Chronicles -nimellä julkaistu kokoelma sisältää alkuperäisen RoB:in lisäksi kolmiulotteisilla efekteillä ja välinäytöksillä ryyditetyn uusintaversion pelistä sekä Symphony of The Nightin.
Dracula X: Rondo of Blood (1993) – 1792
Richterin ollessa 19-vuotias, Dracula nousi haudastaan seuraajiensa toimesta ja hänen mukanaan laumoittain epäkuolleita ja demoneita. Tuhovoimainen joukkio paitsi tappoi ja mellasti, myös kaappasi Richterin kotikylästä neljä naista; Iriksen, Teran, Marian sekä Richterin rakastetun, Annetten. Richter seurasi jälkiä Draculan tukikohtaan uhmaten toinen toistaan voimakkaampia vihollisia onnistuen lopulta pelastamaan vangitut kyläläiset.
Tämän jälkeen Richter mursi Draculan linnan puolustukset kohdaten valikoiman hänen voimakkaimpia käskyläisiään, näiden joukossa pimeä pappi Shaft. Richter kohtasi Shaftin linnan sisuksissa kahteen kertaan eikä loppujen lopuksi saanut tuhottua häntä täysin, mutta pääsi lopulta linnan sisimpään sopukkaan, Draculan valtaistuinsaliin. Katkeran taistelun jälkeen Richter osoitti itsensä esi-isiensä veroiseksi päihittämällä Draculan, joka kuitenkin uhkasi vielä kohtaavansa Richterin. Draculan henki näytti pikemminkin pakenevan linnasta kuin tuhoutuvan. Myöhemmin sekä Draculan uhkaus että tämä näkymä osoittautui paikkansapitäväksi.
Symphony of The Night (1997) – 1797
Richter katosi salaperäisesti 24-vuotiaana, viisi vuotta Draculan viimeisimmän nousun jälkeen. Nyt 17-vuotias Maria lähti etsimään häntä ympäri Romanian maaseutua, löytäen sumusta ilmestyvän Draculan linnan jälleen. Linna ei voi olla liittymättä vampyyrinmetsästäjän katoamiseen, joten Maria alkaa tutkia linnaa sisältä. Maria ei ehdi kuitenkaan löytää Richteriä ennen myös linnan ilmestymisen takia horroksestaan herännyttä Alucardia. Alucard tapaa epäilyttävältä vaikuttavan Richterin, joka julistaa olevansa linnan herra ja komentaa kaksi Draculan voimakasta kätyriä hänen kimppuunsa.
Marialle ja Alucardille selvisi, että Richter ei ollut oma itsensä lainkaan. Vielä silkkana henkenä elämään tarraava Shaft ohjasi häntä pimeän loitsun avulla, joka toi Richterin itsekkään ja tuhoisan puolen esiin. Alucard kohtasi Richterin vihdoin linnan tornissa, jossa Richter viisi vuotta sitten voitti Draculan. Hän vaati tietää miksi Belmont-suvun edustaja aikoi herättää kreivi Draculan henkiin.
Koska Dracula heräsi itsestään vain kerran vuosisadassa, Richter sanoi oman osansa olevan ohitse, koska oli päihittänyt hänet jo aikaisemmin. Täten hän koki olevansa hyödytön ilman syytä käyttää vampyyrinmetsästäjän taitojaan. Mutta jos Dracula eläisi jälleen, taistelu jatkuisi ja hänellä olisi edelleen tarkoitus.
Alucard onnistui Marian auttamana murtamaan loitsun vahingoittamatta Richteriä ja teki lopun myös Draculan linnasta. Richter tunsi häpeää lankeamisestaan ja pahoitteli Alucardille, että tämä joutui hänen sijastaan taistelemaan Draculaa vastaan.
Oletetusti Richter ei tämän jälkeen enää käyttänyt Vampyyrintappajaa, sillä hän oli viimeinen ruoskaa käyttänyt Belmont ennen Julius Belmontia 202 vuotta myöhemmin. Ei ole varmaa, oliko juuri Richterin lyhytaikainen toiminta Draculan kätyrinä syy tälle vai tehtiinkö profetia jonka mukaan yksikään Belmont ei voisi käyttää ruoskaa ennen vuotta 1999 tätä ennen vai siitä riippumatta. On myös mahdollista, että juuri Richter toimitti aseen Morris-suvulle.
Voimat, kyvyt ja aseistus
Richter on eittämättä yksi voimakkaimmista Belmonteista. Alucard toteaa hänen olevan ”vampyyrinmetsästäjien joukossa ylivertainen”. Richterin käyttämistä kyvyistä kuuluisin lienee lisäaseiden ”vyörytys” (Item Crash). Tunnusomaisina liikkeinä hänellä on myös hyppyvoltti takaperin, kierrepotku, ilmasyöksy sekä liukupotku. Mukaanlaskien kaikki hänen esiintymisensä, hänellä on ollut niiden aikana käytössään klassisen viiden Belmont-lisäaseen lisäksi pyhä kirja, kimmotuskivi, salamoita iskevä Aguen sekä Bibuti-jauhe. Toimiessaan tarinattomana lisähahmona Richter on kyennyt suoranaiseen lentämiseenkin (tai tarkemmin sanottuna loputtomaan hyppimiseen ilman tarvetta käydä maassa), mutta tätä ei voida tapahtumajatkumosta irrallisena laskea varsinaisesti olemassaolevaksi. Kyvyissä ja taistelutavoissa Richterillä on paljon yhtäläisyyksiä erityisesti Julius Belmontin kanssa, joka esiintyessään lisähahmona on kyennyt jotakuinkin samaan. Molemmilla on myös kaksi erillistä ristiasetta.
Persoona, suosio ja ulkonäkö
Richteriä pidetään äärimmäisen suosittuna ja voitaneen sanoa, että hänen suosionsa tulisi täpärästi Belmonteista tunnetuimman, Simonin, jäljessä. Merkittävänä syynä tälle voidaan pitää omaperäisyyttä goottihenkisen sarjan yleimmiten varsin suoraviivaisten protagonistien joukossa. RoB:in oheiskuvituksissa hänen eleensä ovat Castlevania-hahmoksi poikkeuksellisen värikkäitä. Eräissä pelin välivideossa hän osoittaa voimakasta vihaa Draculaa kohtaan ja nauraa hyväntahtoisesti Marialle, joka on vasta 12-vuotiaana mielestään kyllin vahva ja kokenut vampyyrinmetsästäjäksi. Yleensä ottaen tämä on yksi harvoista, ellei jopa ainoa kerta, jolloin Belmont osoittaa huumorintajua. SotN:issa hän on huomattavasti vakavampi ja tavanomaisempi, joka tosin voi osaltaan olla seurausta Shaftin langettamasta kirouksesta.
Vaikka Richterin ulkonäkö on muuttunut jonkun verran eri pelien aikana, hänestä ei ole esitetty kovin radikaalisti toisistaan eroavia versioita, toisin kuin esimerkiksi Simonista. Hänen spritensä ovat olleet jotakuinkin samanlaiset joka kerralla. Jokaisessa versiossa ulkonäön yhdistävänä tekijöinä ovat myös sinivalkoinen vaatetus, siniset silmät ja tumma tukka.
Rondo of Bloodissa hänellä on lyhyehkö, musta tukka ja päällään hiukan repaleinen taistelupuku. Otsansa ympärillä hänellä on valkoinen nauha. Rondo of Bloodin prologivideossa hänellä on päällään vihertävä kaulustakki, jonka hän Draculan hirviöiden ilmestyttyä vaihtaa taisteluasuunsa. RoB-version Ulkonäkö muistuttaa Capcomin Street Fighter -tappelupelisarjasta tuttua Ruya.
Symphony of the Nightissa tukka on pitkä ja tummanruskea. Vaatteet ovat arkisemmat ja jopa aatelishenkisemmät. Hänellä on pitkä sininen takki, valkoiset housut ja saappaat.
DX Chroniclesin hahmokuvitus näyttää yhdistelevän Richterin aikaisempia versioita. Vaatteet ovat jotakuinkin samanlaiset kuin SotNissa, takki on tosin pidempi ja jakaantuu alhaalta, käsissä ovat hanskat ja saappaat ovat hiukan erilaiset. Käärityt hihat mukaanlukien, tyyli muistuttaa paljon Trevoria CoD:issa. RoB-version tapaan mukana on valkoinen huivi, mutta se on kääritty otsan sijasta kaulaan. Hiukset ovat samanpituiset kuin RoBissa, mutta tummanruskeat, kuten SotNissa.